Haaveita suuresta perheestä

Kiertoni tuntuu olevan hieman hukassa. Testeillä en löytänyt ovista lainkaan, ultrassa todettiin kp 25:nä että kuitenkin ovulaatio näyttäisi tapahtuneen oikealla puolella jo aiemmin jossain kohtaa. Flo-sovellus tarjoaisi ovulaatiota kp20 ja menkkoja alkavaksi kp35. Tiedä näistä. Tosiaan tässä kierrossa ei yhdyntöjä muutettukaan keskeytetyiksi ovulaatio"vaaran" aikana. Mahdollinen raskaus on tietysti ollut koko ajan mielessä ja syyllisen mielen toiveissakin. Eilen kyselin mieheltä, että kumpaa tulosta enemmän toivoisi. Kuulemma mieluiten vielä ottaisi negatiivisen, mutta positiivinen "ei olisi sekään maailmanloppu". Perusteli sillä, että tietää kyllä haluavansa perheen minun kanssani, mutta nauttivansa mielellän vielä kaksinkeskisestä ajasta. Viimeisen kuukauden aikana miehen puheeseen on myös ilmaantunut sellaisia lauseita kuin "sitten kun meillä on vauva" ja "meidän lapsi ainakin/ei ainakaan". Tuntuu, että miehen päässä asia alkaisi kehittymää...

Eilen sisko toi 4kk-ikäisen tyttönsä meille hoitoon. Tyttö viipyi aikaisesta iltapäivästä lähes puoliyöhön. Tuohon aikaväliin mahtui koko "rutiini" useamman kerran alusta loppuun: seurustelu, syöminen, röyhytys, vaipanvaihto, seurustelu, känkkäränkkä, nukutus". Suurimman osan päivästä olin pirpanan kanssa yksin, pari viimeistä tuntia mieheni kanssa. Oli yllätys, miten rankkaa oli. Lapsonen ei viihtynyt hirveästi lattialla ja suurimman osan ajasta oli jossain muodossa sylissä heijailtavana ja paijattavana. Maitoa sulatellessa ja vaunuja häärätessä oli kauheat paineet kun pieni itki kovasti laski sen minne tahansa. Jännä oli myös huomata, että yksinolo noin pienen lapsen kanssa tuntui tosiaan yksinäiseltä, olin todella huojentunut kun mies tuli illalla kotiin ja osallistui tyttösen hoitoon ja heijailuun. Siinä kohtaa suihkuun pääseminen tekikin terää. Kun vanhemmat hakivat jälkikasvunsa kotiin, oli olo ihan helpottunut. :D Kuitenkin oli ihana huomata, että pärjäsin vau...

Tänään päähäni on saapunut typerä ajatus. Kun kerran 01/2018 asti meillä on käytännössä ollut ainoana ehkäisynä ovulaation tienoon keskeytetyt yhdynnät niin eikö olisi ollut todennäköistä että "ehkäisymme" pettää tähän mennessä? Että joku siittiö elää sen verran pitkään että tavoittaakin munasolun? Etenkin kun miehen sperma tiedetään hyvälaatuiseksi. Eikö tämän pidäkin merkitä sitä, että hedelmällisyyteni on alhainen? Typerä ajatus.  Kismittää, hajottaa ja turhauttaa tämä odottaminen, janoaisin jo päästä yrittämään kunnolla. Jos miehen mielestä loppuvuosi voisi olla okei ajankohta "antaa vauvalle lupa tulla", niin miksi ei jo nyt? Ja mitä jos loppuvuonna hän sanoo että venataan vielä kevääseen? Eikö hän käsitä että todennäköisesti en pamahda paksuksi mitenkään taikaiskusta. Typerää kelailua tämäkin. Toisella on oikeus odotella juuri niin kauan kuin on tarvis eikä miehen ajattelu nyt oikeasti kohtuutonta ole. Mutta kun minä haluan, ha-aa-luu-an! Voiko vauvaku...

Minä, kuten tuhannet muutkin suomalaisnaiset haaveilen äitiydestä, omasta lapsesta ja perheestä. Tämän blogin alustava tarkoitus on sekä itselleni jäsennellä ajatuksia, että saada purkamispaikka ajatuksille, peloille ja haaveille. Olen teini-ikäisestä saakka haaveillut suuresta perheestä, haluaisin ainakin kolme lasta. Lukion jälkeen menin AMK:uun ja valmistuin terveydenhoitajaksi n. 1,5v sitten. Aikuisena minulla on ollut kaksi pidempää, vakavampaa suhdetta, joiden molempien toivoin aikanaan päätyvän perhe-elämään. Ero kuitenkin tuli molemmilla kerroilla ja hyvä niin. Viime vuoden loppupuolella aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Olimme tunteneet edeltävästi useamman vuoden toisemme ystävinä ja suhde kuumeni ja toisaalta vakiintuikin nopeasti. Muutimme yhteen keväällä, asumme rivitalossa kahden kissan kanssa. Yhteiselo on sujunut hienosti, olen ollut onnellisempi kuin yhdessäkään aikaisemmassa suhteessa. Molemmat olemme oppineet paljon ja pyrimme välttämään niitä virheit...