Haaveita suuresta perheestä

Eilen oli nt-ultra! Ihania uutisia saatiin, elävä sikiö löytyi hyvän, tasaisen sykkeen kanssa. Koko vastasi 12+4 (varhaisultran mukainen olisi ollut 12+2) ja varhaistivat laskettua aikaa 3.5.2019. Aivot näkyvin osin normaalit, kaikki raajat näytti hyvältä ja napatyrä oli hävinnyt. Istukka oli hyvässä paikassa ja cervix ok, suljettu. Nt 1,4mm, CRL 62,1mm. Seulontatulokset tulevat kotiin tämän viikon lopulla. Uskoisin niiden olevan ihan ok. Pieni liikuskelikin siinä ruudulla, heilutti käsiä ja jalkoja! Näytti tosi vauvamaisen söpöltä. Muutenkin oli ihanaa, kun näkymä oli jo selvästi ihmislapsen oloinen, varhaisultrissa oli niin epäselvä möykky vielä. Todella onnellinen olo oli koko eilisen ja tänään aamullakin! Mieskin oli yhtä hymyä. Uudella tavalla konkretisoitui jotenkin, että mahassa todella on meidän yhteinen, oma pieni vauveli ja että nyt riski siihen, että emme saakaan häntä syliin asti, on tosi pieni. Nyt sitten odotellaan että mahan kasvu näkyy selkeästi! Fyysinen olo on jo ...

Vihdoinkin viime viikolla olo alkoi helpottamaan. Pahoinvointia tulee harvemmin kuin päivittäin ja sekin paljon lievempänä kuin aikaisemmin. Väsymys tuntuu puskevan sitten taas uudelleen päälle, tosin syynä voi olla pimenevä vuodenaikakin. Tiistaina on nt-ultra, odotan sitä toisaalta innoissani, toisaalta huolissani. Tavallaan minulla on sellainen "perstuntuma", että kaikki on hyvin ja raskaus etenee, mutta välillä mieleen tulee skenaarioita siitä miten ultraaja löytääkin sykkeettömän sikiön. Etenkin se negatiivinen varhaisultra-kokemus kummittelee mielen perukoilla. Raskautta kohtaan on tällä hetkellä ristiriitainen olo. Tässä kohtaa koko homma alkaa vasta hahmottumaan päässä. Alussa olin niin keskittynyt stressaamaan miten mieheni suhtautuu asiaan, etten oikeastaan edes antanut itselleni lupaa pohtia negatiivisia asioita. Nyt minut on saavuttanut välillä stressi siitä, että miten kaikki muuttuu ja että miten jaksamme muutoksen keskellä. Pelottaa myös tuleva synnytys ja ...

Kulunut viikko on ollut raskas. Pahoinvointi on yltynyt parin viikon aikana ja nyt on saavutettu sellainen piste, että iltapäivästä myöhäisiltaann on kuvottava olo ja aamuisinkin herää ällötyksen kanssa. Päiväsaikaan olo on parempi, huonovointisuus on enemmän ohimeneviä tuulahduksia. Liian tiheään syöminen pahentaa vointia, toisaalta syömisen jälkeen maha on jonkin aikaa kipeä ja arka. Lisänä jatkuva turvotuksen tunne, tunnen olevani valtava laardivalas. Maha pömpöttää aivan kuin olisin jo hyvää matkaa tokalla kolmanneksella. Närästys ja refluksityyppinen mahanesteen nouseminen ovat myös vaivana ja pahentuvat aina kuvotuksen tullessa. Lisäksi on erilaisia mahakipuja, alavatsan repäisykipuja ja lisäksi suolistovaivaa. Välillä olen ummella, tänään sitten aivan yllättäen alkoi järkyttävä vesiripuli. Lisänä tietysti väsymys. Kulunut viikonloppu on mennyt lähinnä lepäillessä ja nukkuessa. Viikolla selviän juuri ja juuri töistä, mutta olen muuten aivan poikki. Illat vain makaan. Olen kar...

Viime viikon lopulla väsymys alkoi hellittämään. En aluksi kiinnittänyt niin huomiota ja tuumin että johtunee tyroksiini-aloituksesta. Kuitenkin viikonloppuna havahduin siihen, että rinnat tuntuivat ihan normaaleilta. Ei kipua, ei pinkeää turvotusta tai kiristystä. Hirveä huolihan siinä sitten heräsi ja päädyttiin miehen kanssa varaamaan varmuuden vuoksi ultra. Eilen sitten koitti ultra. Lääkäri katsoi ensin ihan hiljaa ja alkoi sitten todeta että "nyt näyttää siltä, että viikot olisivat jääneet n. kuuteen, pienikokoinen eikä sykettäkään löydy... laitetaan värit vielä". Hetkeksi maailmalta putosi pohja, mielen valtasi toisaalta järkytys, toisaalta turta epäusko ja hiipivä häpeä ja pettymys. Mieskin kuvaili jälkeenpäin että tuli ihan fyysisesti paha olo, niin paha että meinasi oksentaa. Kuitenkin kuvassa alkoi heti pulputtamaan sykettä näyttävät värit, "öööö eikun joo hetkonen kyllähän tässä näyttäsi... joo sykehän siellä onkin". Ihmettelin sitten ääneen että mit...

Suureksi yllätykseksi neuvolalääkäri aloitti Thyroxinin pienellä annoksella raskauden ajaksi. TSH oli 3,6 eli juuri ja juuri viitteissä, T4V oli normaali n. 15. Olen käsittänyt, että varsinaisilla vajari-potilailla lääkitään aina raskauden aikana TSH alle 2, mutta omalla kohdalla ta-lääkäri on aina vakuutellut että arvojeni heittelyt ovat olleet normaalia kilpirauhasen kausittaista heittelyä eivätkä sairautta. Kai tämä on nyt sitten jokin varmuuden-varmuuden-varmuuden vuoksi tyyppinen juttu? Onhan alhainen T4V yhteydessä keskenmenoon ja sikiövaurioihin. Noh, hätävarjelun liioittelua tai ei, en valita! Jospa tästä saisi apua tähän pohjattomaan väsymykseen. Viikonloppu kului nukkuessa, lauantaina yöunet + päikkärit olivat yhteensä 15h. Nytkin aion mennä kohta unille.

Tänään oltiin neuvolan ensikäynnillä! Aika oli varattu ennen viikkojen takapakkiin varmistumista, siksi se tuli jo näin aikaisin. Sattui kohdalle tosi kiva terkkari, hieman nuorempi ja osaavan oloinen. 1,5h meni tosi nopeasti, paljon oli läpikäytävääkin. Jännä miten opiskeluajoilta oli jo paljon ehtinyt muuttua ja unohtua asioita! Kielletyt ruoka-aineet olivat ainakin tarkentuneet. Nt-ultra olisi päälle kuukauden päästä, sitä odotellessa siis. Terkkari sanoi että pyytää vielä lääkärin kannanoton että kelpaako TSH 3,4 vai pitääkö lääkitä alemmas. Painoa oli tullut herranjumala miten paljon, 3kg verrattuna ennen raskautta! Oon kyllä tosi turvoksissa (ja atm ummella), varmasti osittain sitäkin. Täytyy olla tarkkana, oma BMI on 29 eli ei saisi niin kauheasti kerätä kiloja raskauden aikana. Pelottaa tietty myös GDM, sokeriherkkujakin olen sortunut vetämään kauheassa väsymyksessä... Noh, pitää petrata. Tänään oli uudelleen ruskeaa verituhrua wc-paperissa, lisäksi alavatsanippailua....

Käytiin eilen varhaisultrassa. Viikkoja laskennallisesti oli 7+3. Kohdusta löytyi tiukasti kiinni roikkuva 3,4mm tyyppi ruskuaispussissaan ja pieni sykekin näkyi. Kuten aiemmin uumoilin, viikot ottivat aika paljon takapakkia, nyt onkin siis 6+2. Onneksi menin! Tulee sitten seulonnatkin ajoitettua oikeaan aikaan. Uusi la olisi nyt 5.5.2019. Oli kyllä ihana kokemus nähdä lopulta omin silmin todiste siitä, että todella olen raskaana ja kaikki on hyvin! Mieskin oli tosi mielissään, vaikka alunperin omien sanojen mukaan ei jännittänyt ultraa tai ollut niin kiinnostunut. Hymy oli loppuillan silti herkässä. Taisi tulla konkreettisemmaksi koko juttu. Ainoa pieni harmitus oli eilen illalla pikkareissa liman mukana ollut haalea ruskea tuhru. Pyyhkiessä tuli aivan aavistus rusehtavaa, mutta sen jälkeen ei ole ollut mitään vereksi tulkittavaa. Mahtaisiko ultrauskeppi vaan olla ärsyttänyt ohuita limakalvoja ja joku pikkusuoni vähän tihuttanut? Kipujakaan ei ole. Kilpirauhasarvot pyydettiin ...