Haaveita suuresta perheestä

Tänään koitti odotettu ja jännitetty rakenneultra! Vauva oli näkyvyyden kannalta vähän haastavissa asennoissa, piti monissa eri kulmissa ultrailla ja jouduin käymään vessassakin välissä, vaikka olin käynyt juuri 15min ennen. Kuulemma on normaalia ettei rakko tyhjene raskaana kokonaan. Rakenteet saatiin lopulta kaikki näkyviin ja kaikki oli mallikkaasti! Painoa oli 400g ja vastasi viikkoja. Syke hyvä ja tasainen, istukka hyvin. Oli hauskaa, kun pikkuinen punnerteli vauhdikkaasti ruudulla ja samaan aikaan tuntui selkeät muksahdukset masussa. :D Olo on niin huojentunut ja onnellinen, sellainen että kaikki on juuri niin hyvin kuin mahdollista! Sukupuolen suhteen kaikki näkymä viittasi tyttöön, mutta diagnoosi ei tietysti ole täysin 100%. Muutamia söpöjä tytön vaatteita varmasti kuitenkin uskallan jo ostaa. :D Rakenneultran myötä varmasti entistä enemmän uskaltaa nauttia raskaudesta ja uskoa että lopulta todella pääsee lasta synnyttämään ja oman vauvan kanssa kotiin. <3

Hurja ajatus, enää puolet jäljellä! Tietysti ensarina voi toki mennä reippaastikin yli lasketun ajan mutta silti! Aika menee niiiiiin nopeasti. Tällä hetkellä ajatukset on rakenneultrassa, se on ensi viikon perjantaina. Millään ei malttaisi odottaa, toisaalta on ihanan odottava olo, upeaa päästä näkemään pikkutyyppi ja ehkä kuulemaan sukupuolikin. Toisaalta pelottaa että löytyy ongelmia ja unelma menisikin tässä kohtaa pirstaleiksi. Ostin tokan kolmanneksen alussa hetken mielijohteesta kirppikseltä kotidopplerin ja olen joitain kertoja kuunnellut sydänääniä, viimeksi edellispäivänä löytyi hyvät jumputukset. Liikkeitäkin tuntuu aika lailla päivittäin, ovat tosin hentoja ja joskus jäävät varmasti huomaamatta. Nivusissa juilii välillä liitoskivuiksi arvelemani särkyjä. Olen nähnyt runsaasti unia vauvasta. Fiilikset on olleet tosi hyvät, odottavaiset. Ajatus siitä, että saisi oman vauvan syliin tuntuu ihanalta. Mies on myös aivan onnessaan, veikkaan että raskauden näkyminen ulospäin ...

Olimme torstaina miehen isän ja äidipuolen luona käymässä. Kahvin jälkeen istuskelin sohvalla ja alkoi tuntua mahassa todella kummallista, hentoa muksahtelua ja hipelöintiä. Pari kertaa aikaisemmin on ollut pientä kihelmöintiä, josta mietin että olisivatko liikkeitä, mutta näistä ei jäänyt epäselvyyttä, uskon että olivat! On ollut ihanaa huomata, miten miehen suku (äiti + isoäiti, isä + äitipuoli) ovat todella innoissaan ja myötäelävät raskautta! Oma perheeni on kyllä suhtautunut kivasti sekin, mutta ehkä meillä ei jotenkin niin sanoin ilmaista tuntemuksia, niin tavallaan vastaanotto on ollut "laimeampaa". Omalla tavallaan tiedän kyllä että vanhemmat ovat mielissään. Vanhoilliselle isoäidillekin sain kerrottua ja otti ilolla uutisen! Olin pohtinut, että hän hyvinkin voisi tuomita lapsen aviottomuutta. Maanantaina neuvolassa syke oli hyvä, paino oli ensikäynnistä noussut 1,6kg. Ihan maltillisesti siis! Vointi on nyt vihdoinkin ollut hyvä! Korkeintaan kerran viikossa on t...

Pari viikkoa ehti mennä hyvillä fiiliksillä, mutta jostain syystä tällä viikolla on pahoinvointi ja väsymys palannut. Lisäksi eilen alkoi syksyn eka flunssa, koko päivä mennyt sängyn pohjalla. Maha on jotenkin ahtaan tuntuinen ja pömpöttää. Painoa on tullut hieman päälle 2kg jo. Lipsun koko ajan terveellisistä elämäntavoista. Ei jaksa liikkua, kaikki epäterveellinen ruoka himottaa. Muutenkin pahoinvointia vältellessä tulee syötyä melko tiheään. Saapi nähdä millainen ryhävalas sitten aikanaan lähtee synnärille. GDM pelottaa myöskin. Ennen raskautta oli kauheat skenaariot ja toivekuvat siitä miten raskauden aikana sitten syön kasviksia ja vältän sokeria, liikun joka päivä yada yada laihdun alkuraskauden aikana. Eipä mennytkään niin.

Eilen oli nt-ultra! Ihania uutisia saatiin, elävä sikiö löytyi hyvän, tasaisen sykkeen kanssa. Koko vastasi 12+4 (varhaisultran mukainen olisi ollut 12+2) ja varhaistivat laskettua aikaa 3.5.2019. Aivot näkyvin osin normaalit, kaikki raajat näytti hyvältä ja napatyrä oli hävinnyt. Istukka oli hyvässä paikassa ja cervix ok, suljettu. Nt 1,4mm, CRL 62,1mm. Seulontatulokset tulevat kotiin tämän viikon lopulla. Uskoisin niiden olevan ihan ok. Pieni liikuskelikin siinä ruudulla, heilutti käsiä ja jalkoja! Näytti tosi vauvamaisen söpöltä. Muutenkin oli ihanaa, kun näkymä oli jo selvästi ihmislapsen oloinen, varhaisultrissa oli niin epäselvä möykky vielä. Todella onnellinen olo oli koko eilisen ja tänään aamullakin! Mieskin oli yhtä hymyä. Uudella tavalla konkretisoitui jotenkin, että mahassa todella on meidän yhteinen, oma pieni vauveli ja että nyt riski siihen, että emme saakaan häntä syliin asti, on tosi pieni. Nyt sitten odotellaan että mahan kasvu näkyy selkeästi! Fyysinen olo on jo ...

Vihdoinkin viime viikolla olo alkoi helpottamaan. Pahoinvointia tulee harvemmin kuin päivittäin ja sekin paljon lievempänä kuin aikaisemmin. Väsymys tuntuu puskevan sitten taas uudelleen päälle, tosin syynä voi olla pimenevä vuodenaikakin. Tiistaina on nt-ultra, odotan sitä toisaalta innoissani, toisaalta huolissani. Tavallaan minulla on sellainen "perstuntuma", että kaikki on hyvin ja raskaus etenee, mutta välillä mieleen tulee skenaarioita siitä miten ultraaja löytääkin sykkeettömän sikiön. Etenkin se negatiivinen varhaisultra-kokemus kummittelee mielen perukoilla. Raskautta kohtaan on tällä hetkellä ristiriitainen olo. Tässä kohtaa koko homma alkaa vasta hahmottumaan päässä. Alussa olin niin keskittynyt stressaamaan miten mieheni suhtautuu asiaan, etten oikeastaan edes antanut itselleni lupaa pohtia negatiivisia asioita. Nyt minut on saavuttanut välillä stressi siitä, että miten kaikki muuttuu ja että miten jaksamme muutoksen keskellä. Pelottaa myös tuleva synnytys ja ...

Kulunut viikko on ollut raskas. Pahoinvointi on yltynyt parin viikon aikana ja nyt on saavutettu sellainen piste, että iltapäivästä myöhäisiltaann on kuvottava olo ja aamuisinkin herää ällötyksen kanssa. Päiväsaikaan olo on parempi, huonovointisuus on enemmän ohimeneviä tuulahduksia. Liian tiheään syöminen pahentaa vointia, toisaalta syömisen jälkeen maha on jonkin aikaa kipeä ja arka. Lisänä jatkuva turvotuksen tunne, tunnen olevani valtava laardivalas. Maha pömpöttää aivan kuin olisin jo hyvää matkaa tokalla kolmanneksella. Närästys ja refluksityyppinen mahanesteen nouseminen ovat myös vaivana ja pahentuvat aina kuvotuksen tullessa. Lisäksi on erilaisia mahakipuja, alavatsan repäisykipuja ja lisäksi suolistovaivaa. Välillä olen ummella, tänään sitten aivan yllättäen alkoi järkyttävä vesiripuli. Lisänä tietysti väsymys. Kulunut viikonloppu on mennyt lähinnä lepäillessä ja nukkuessa. Viikolla selviän juuri ja juuri töistä, mutta olen muuten aivan poikki. Illat vain makaan. Olen kar...