Vauva 3vko: eka päivä kahdestaan
Tänään koitti miehen töihinpaluu isyysloman jälkeen. Fiilikset ovat molemmilla haikeat, oli niin ihanaa olla yhdessä perheenä kotona. Etukäteen on myös mietityttänyt miten pärjään yksin pikkuisen kanssa.
Synnytyksen jälkeen oltiin osastolla 4 päivää. Tokana päivänä jouduttiin aloittamaan valohoito keltaisuuden vuoksi. Vauvan imuotteen kanssa oli ongelmaa ja hän sai lisämaitoa. Rintakumin avulla ja valohoidon tepsittyä tyttö alkoi lopulta syömään rinnaltakin, lisäksi pumppasin aina lopuksi ja annettiin saalis pullosta. Paino lähti tosi hyvin nousuun ja kotiuduttiin.
Kotona jatkoin rintakumin kanssa ja lisäksi pumppailin. Paljon stressiä aiheutti huoli maidon riittämisestä, mutta se osoittautui ekalla neuvolakäynnillä turhaksi: 10vrk ikäisenä painoa oli jo 300g yli syntymäpainon. Kuitenkin nyt päälle viikon sisään on tullut ongelmaa rintaraivareista. Olen luopunut nyt rintakumistakin ettei vauva hämmenny jatkuvasta vaihtelusta. Imuotteen saaminen on edelleen haastavaa, voi mennä pitkäänkin rinnalla näykkiessä ennen kuin saa hyvän otteen päälle. Joskus kun ei tissiä lopulta ole huolinut ollenkaan ollaan annettu pullosta pumpattua maitoa, etenkin öisin. Pulloon turvautuminen on varmasti imetyksen kultaisen oppikirjan vastaista, mutta näillä mennään.
Imetys on ollut tosiaan yllättävän vaikeaa. Jotenkin etukäteen ajatteli että joko imetys sujuu hienosti tai sitten ei ollenkaan. Tälläistä en osannut odottaa, että vauva lopulta saa kyllä hyvin ruokaa mutta se on kovan taistelun ja hermojen kiristyksen tulos. Vauvan tyytymätön itku tissillä ottaa tosi paljon tunteisiin, itsellekin tulee itkuinen olo ja tuntuu epäonnistuneelta. Hormonit ei yhtään auta tässä... Välillä rintaraivareiden ollessa pahimmillaan on houkutellut ajatus kokonaan pumpatun maidon antamiseen siirtymisestä. Vielä aion kyllä kuitenkin yrittää, helpompia aikoja odotellessa. :D
2vko jälkeen vauvan itkuisuus (odotetusti) lisääntyi myös, välillä saattaa valvoa vaikka 6h suhteellisen tyytymättömänä ja aina välillä itkien. Selvää mahavaivaa on myös päivittäin. Välillä kuitenkin vauva nukkuu pitkiä pätkiä heräten lähinnä tankkaamaan, eli ajoittain on hyvinkin rentoa ja yöt ovat menneet pääsääntöisesti hyvin. Ehkä voisi sanoa, että raskaimmillaan tämä on rankempaa kuin odotin, mutta kevyimmillään paljon rennompaa mitä olisi uskaltanut toivoa. Ja ihanaa on seurata vauvan kasvua, nyt huomaa jo vauvan kovasti pyöristyneen ja tulleen jäntevämmäksi. Vauva seuraa aiempaa tarkemmin kasvoja ja ilmeitä. Rakkaus vauvaa kohtaan tuntui myös toki heti alussa, mutta kasvaa lisää päivä päivältä. Koko ajan vauva tuntuu enemmän omalta ja tutulta. En malta odottaa että vauvan vuorovaikutustaidot kehittyvät lisää ja pääsee vastavuoroisemmin höpöttämään ja ilmeilemään tyttösen kanssa. <3
Synnytyksen jälkeen oltiin osastolla 4 päivää. Tokana päivänä jouduttiin aloittamaan valohoito keltaisuuden vuoksi. Vauvan imuotteen kanssa oli ongelmaa ja hän sai lisämaitoa. Rintakumin avulla ja valohoidon tepsittyä tyttö alkoi lopulta syömään rinnaltakin, lisäksi pumppasin aina lopuksi ja annettiin saalis pullosta. Paino lähti tosi hyvin nousuun ja kotiuduttiin.
Kotona jatkoin rintakumin kanssa ja lisäksi pumppailin. Paljon stressiä aiheutti huoli maidon riittämisestä, mutta se osoittautui ekalla neuvolakäynnillä turhaksi: 10vrk ikäisenä painoa oli jo 300g yli syntymäpainon. Kuitenkin nyt päälle viikon sisään on tullut ongelmaa rintaraivareista. Olen luopunut nyt rintakumistakin ettei vauva hämmenny jatkuvasta vaihtelusta. Imuotteen saaminen on edelleen haastavaa, voi mennä pitkäänkin rinnalla näykkiessä ennen kuin saa hyvän otteen päälle. Joskus kun ei tissiä lopulta ole huolinut ollenkaan ollaan annettu pullosta pumpattua maitoa, etenkin öisin. Pulloon turvautuminen on varmasti imetyksen kultaisen oppikirjan vastaista, mutta näillä mennään.
Imetys on ollut tosiaan yllättävän vaikeaa. Jotenkin etukäteen ajatteli että joko imetys sujuu hienosti tai sitten ei ollenkaan. Tälläistä en osannut odottaa, että vauva lopulta saa kyllä hyvin ruokaa mutta se on kovan taistelun ja hermojen kiristyksen tulos. Vauvan tyytymätön itku tissillä ottaa tosi paljon tunteisiin, itsellekin tulee itkuinen olo ja tuntuu epäonnistuneelta. Hormonit ei yhtään auta tässä... Välillä rintaraivareiden ollessa pahimmillaan on houkutellut ajatus kokonaan pumpatun maidon antamiseen siirtymisestä. Vielä aion kyllä kuitenkin yrittää, helpompia aikoja odotellessa. :D
2vko jälkeen vauvan itkuisuus (odotetusti) lisääntyi myös, välillä saattaa valvoa vaikka 6h suhteellisen tyytymättömänä ja aina välillä itkien. Selvää mahavaivaa on myös päivittäin. Välillä kuitenkin vauva nukkuu pitkiä pätkiä heräten lähinnä tankkaamaan, eli ajoittain on hyvinkin rentoa ja yöt ovat menneet pääsääntöisesti hyvin. Ehkä voisi sanoa, että raskaimmillaan tämä on rankempaa kuin odotin, mutta kevyimmillään paljon rennompaa mitä olisi uskaltanut toivoa. Ja ihanaa on seurata vauvan kasvua, nyt huomaa jo vauvan kovasti pyöristyneen ja tulleen jäntevämmäksi. Vauva seuraa aiempaa tarkemmin kasvoja ja ilmeitä. Rakkaus vauvaa kohtaan tuntui myös toki heti alussa, mutta kasvaa lisää päivä päivältä. Koko ajan vauva tuntuu enemmän omalta ja tutulta. En malta odottaa että vauvan vuorovaikutustaidot kehittyvät lisää ja pääsee vastavuoroisemmin höpöttämään ja ilmeilemään tyttösen kanssa. <3
Kommentit
Lähetä kommentti