Rv 20 +1: puoliväli!
Hurja ajatus, enää puolet jäljellä! Tietysti ensarina voi toki mennä reippaastikin yli lasketun ajan mutta silti! Aika menee niiiiiin nopeasti.
Tällä hetkellä ajatukset on rakenneultrassa, se on ensi viikon perjantaina. Millään ei malttaisi odottaa, toisaalta on ihanan odottava olo, upeaa päästä näkemään pikkutyyppi ja ehkä kuulemaan sukupuolikin. Toisaalta pelottaa että löytyy ongelmia ja unelma menisikin tässä kohtaa pirstaleiksi.
Ostin tokan kolmanneksen alussa hetken mielijohteesta kirppikseltä kotidopplerin ja olen joitain kertoja kuunnellut sydänääniä, viimeksi edellispäivänä löytyi hyvät jumputukset. Liikkeitäkin tuntuu aika lailla päivittäin, ovat tosin hentoja ja joskus jäävät varmasti huomaamatta. Nivusissa juilii välillä liitoskivuiksi arvelemani särkyjä.
Olen nähnyt runsaasti unia vauvasta. Fiilikset on olleet tosi hyvät, odottavaiset. Ajatus siitä, että saisi oman vauvan syliin tuntuu ihanalta. Mies on myös aivan onnessaan, veikkaan että raskauden näkyminen ulospäin minusta on tehnyt asiaa hänelle konkreettisemmaksi, todellisemmaksi. Koko lähipiiri ja työporukka tietää raskaudesta ja on ollut mukavaa olla onnittelujen kohteena, olen normaalisti aika matalan profiilin tyyppi enkä esim. töissä juuri puhu itsestäni. Nyt maha näkyy jo selkeästi ulospäinkin - paitsi löysässä toppatakissa joka päällä näytän vain aivan valtavalta. :D Venytysarpia on tullut mahankasvun määrään nähden tosi paljon, eipä voi mitään. Haalea linea negrakin siellä tönöttää.
Painoa on toistaiseksi tullut BMI:lleni suositeltu määrä. Jatkossa kun vauvan painonkasvu kiihtyy voi olla että asiaan pitää kiinnittää lisää huomiota. Töissä mittasin huvikseni paastosokerit ja 1h aterian jälkeen arvon ja molemmat olivat hyvät! Sokerirasitus on sitten vasta alkukeväällä, mutta hyvä tietää ettei ainakaan vielä täyty GDM-kriteert. Pullukkana se tuntuu aika todennäköiseltä meinaan...
Tällä hetkellä ajatukset on rakenneultrassa, se on ensi viikon perjantaina. Millään ei malttaisi odottaa, toisaalta on ihanan odottava olo, upeaa päästä näkemään pikkutyyppi ja ehkä kuulemaan sukupuolikin. Toisaalta pelottaa että löytyy ongelmia ja unelma menisikin tässä kohtaa pirstaleiksi.
Ostin tokan kolmanneksen alussa hetken mielijohteesta kirppikseltä kotidopplerin ja olen joitain kertoja kuunnellut sydänääniä, viimeksi edellispäivänä löytyi hyvät jumputukset. Liikkeitäkin tuntuu aika lailla päivittäin, ovat tosin hentoja ja joskus jäävät varmasti huomaamatta. Nivusissa juilii välillä liitoskivuiksi arvelemani särkyjä.
Olen nähnyt runsaasti unia vauvasta. Fiilikset on olleet tosi hyvät, odottavaiset. Ajatus siitä, että saisi oman vauvan syliin tuntuu ihanalta. Mies on myös aivan onnessaan, veikkaan että raskauden näkyminen ulospäin minusta on tehnyt asiaa hänelle konkreettisemmaksi, todellisemmaksi. Koko lähipiiri ja työporukka tietää raskaudesta ja on ollut mukavaa olla onnittelujen kohteena, olen normaalisti aika matalan profiilin tyyppi enkä esim. töissä juuri puhu itsestäni. Nyt maha näkyy jo selkeästi ulospäinkin - paitsi löysässä toppatakissa joka päällä näytän vain aivan valtavalta. :D Venytysarpia on tullut mahankasvun määrään nähden tosi paljon, eipä voi mitään. Haalea linea negrakin siellä tönöttää.
Painoa on toistaiseksi tullut BMI:lleni suositeltu määrä. Jatkossa kun vauvan painonkasvu kiihtyy voi olla että asiaan pitää kiinnittää lisää huomiota. Töissä mittasin huvikseni paastosokerit ja 1h aterian jälkeen arvon ja molemmat olivat hyvät! Sokerirasitus on sitten vasta alkukeväällä, mutta hyvä tietää ettei ainakaan vielä täyty GDM-kriteert. Pullukkana se tuntuu aika todennäköiseltä meinaan...
Kommentit
Lähetä kommentti