Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2018.

Rv 21+0: Rakenneultra!

Tänään koitti odotettu ja jännitetty rakenneultra! Vauva oli näkyvyyden kannalta vähän haastavissa asennoissa, piti monissa eri kulmissa ultrailla ja jouduin käymään vessassakin välissä, vaikka olin käynyt juuri 15min ennen. Kuulemma on normaalia ettei rakko tyhjene raskaana kokonaan. Rakenteet saatiin lopulta kaikki näkyviin ja kaikki oli mallikkaasti! Painoa oli 400g ja vastasi viikkoja. Syke hyvä ja tasainen, istukka hyvin. Oli hauskaa, kun pikkuinen punnerteli vauhdikkaasti ruudulla ja samaan aikaan tuntui selkeät muksahdukset masussa. :D Olo on niin huojentunut ja onnellinen, sellainen että kaikki on juuri niin hyvin kuin mahdollista! Sukupuolen suhteen kaikki näkymä viittasi tyttöön, mutta diagnoosi ei tietysti ole täysin 100%. Muutamia söpöjä tytön vaatteita varmasti kuitenkin uskallan jo ostaa. :D Rakenneultran myötä varmasti entistä enemmän uskaltaa nauttia raskaudesta ja uskoa että lopulta todella pääsee lasta synnyttämään ja oman vauvan kanssa kotiin. <3

Rv 20 +1: puoliväli!

Hurja ajatus, enää puolet jäljellä! Tietysti ensarina voi toki mennä reippaastikin yli lasketun ajan mutta silti! Aika menee niiiiiin nopeasti. Tällä hetkellä ajatukset on rakenneultrassa, se on ensi viikon perjantaina. Millään ei malttaisi odottaa, toisaalta on ihanan odottava olo, upeaa päästä näkemään pikkutyyppi ja ehkä kuulemaan sukupuolikin. Toisaalta pelottaa että löytyy ongelmia ja unelma menisikin tässä kohtaa pirstaleiksi. Ostin tokan kolmanneksen alussa hetken mielijohteesta kirppikseltä kotidopplerin ja olen joitain kertoja kuunnellut sydänääniä, viimeksi edellispäivänä löytyi hyvät jumputukset. Liikkeitäkin tuntuu aika lailla päivittäin, ovat tosin hentoja ja joskus jäävät varmasti huomaamatta. Nivusissa juilii välillä liitoskivuiksi arvelemani särkyjä. Olen nähnyt runsaasti unia vauvasta. Fiilikset on olleet tosi hyvät, odottavaiset. Ajatus siitä, että saisi oman vauvan syliin tuntuu ihanalta. Mies on myös aivan onnessaan, veikkaan että raskauden näkyminen ulospäin

Rv 16 + 2: ekat liikkeet!

Olimme torstaina miehen isän ja äidipuolen luona käymässä. Kahvin jälkeen istuskelin sohvalla ja alkoi tuntua mahassa todella kummallista, hentoa muksahtelua ja hipelöintiä. Pari kertaa aikaisemmin on ollut pientä kihelmöintiä, josta mietin että olisivatko liikkeitä, mutta näistä ei jäänyt epäselvyyttä, uskon että olivat! On ollut ihanaa huomata, miten miehen suku (äiti + isoäiti, isä + äitipuoli) ovat todella innoissaan ja myötäelävät raskautta! Oma perheeni on kyllä suhtautunut kivasti sekin, mutta ehkä meillä ei jotenkin niin sanoin ilmaista tuntemuksia, niin tavallaan vastaanotto on ollut "laimeampaa". Omalla tavallaan tiedän kyllä että vanhemmat ovat mielissään. Vanhoilliselle isoäidillekin sain kerrottua ja otti ilolla uutisen! Olin pohtinut, että hän hyvinkin voisi tuomita lapsen aviottomuutta. Maanantaina neuvolassa syke oli hyvä, paino oli ensikäynnistä noussut 1,6kg. Ihan maltillisesti siis! Vointi on nyt vihdoinkin ollut hyvä! Korkeintaan kerran viikossa on t

Rv 14 + 1 ja huonon olon paluu

Pari viikkoa ehti mennä hyvillä fiiliksillä, mutta jostain syystä tällä viikolla on pahoinvointi ja väsymys palannut. Lisäksi eilen alkoi syksyn eka flunssa, koko päivä mennyt sängyn pohjalla. Maha on jotenkin ahtaan tuntuinen ja pömpöttää. Painoa on tullut hieman päälle 2kg jo. Lipsun koko ajan terveellisistä elämäntavoista. Ei jaksa liikkua, kaikki epäterveellinen ruoka himottaa. Muutenkin pahoinvointia vältellessä tulee syötyä melko tiheään. Saapi nähdä millainen ryhävalas sitten aikanaan lähtee synnärille. GDM pelottaa myöskin. Ennen raskautta oli kauheat skenaariot ja toivekuvat siitä miten raskauden aikana sitten syön kasviksia ja vältän sokeria, liikun joka päivä yada yada laihdun alkuraskauden aikana. Eipä mennytkään niin.

Rv 12 + 5 ja nt-ultra

Eilen oli nt-ultra! Ihania uutisia saatiin, elävä sikiö löytyi hyvän, tasaisen sykkeen kanssa. Koko vastasi 12+4 (varhaisultran mukainen olisi ollut 12+2) ja varhaistivat laskettua aikaa 3.5.2019. Aivot näkyvin osin normaalit, kaikki raajat näytti hyvältä ja napatyrä oli hävinnyt. Istukka oli hyvässä paikassa ja cervix ok, suljettu. Nt 1,4mm, CRL 62,1mm. Seulontatulokset tulevat kotiin tämän viikon lopulla. Uskoisin niiden olevan ihan ok. Pieni liikuskelikin siinä ruudulla, heilutti käsiä ja jalkoja! Näytti tosi vauvamaisen söpöltä. Muutenkin oli ihanaa, kun näkymä oli jo selvästi ihmislapsen oloinen, varhaisultrissa oli niin epäselvä möykky vielä. Todella onnellinen olo oli koko eilisen ja tänään aamullakin! Mieskin oli yhtä hymyä. Uudella tavalla konkretisoitui jotenkin, että mahassa todella on meidän yhteinen, oma pieni vauveli ja että nyt riski siihen, että emme saakaan häntä syliin asti, on tosi pieni. Nyt sitten odotellaan että mahan kasvu näkyy selkeästi! Fyysinen olo on jo

Rv 12 + 0

Vihdoinkin viime viikolla olo alkoi helpottamaan. Pahoinvointia tulee harvemmin kuin päivittäin ja sekin paljon lievempänä kuin aikaisemmin. Väsymys tuntuu puskevan sitten taas uudelleen päälle, tosin syynä voi olla pimenevä vuodenaikakin. Tiistaina on nt-ultra, odotan sitä toisaalta innoissani, toisaalta huolissani. Tavallaan minulla on sellainen "perstuntuma", että kaikki on hyvin ja raskaus etenee, mutta välillä mieleen tulee skenaarioita siitä miten ultraaja löytääkin sykkeettömän sikiön. Etenkin se negatiivinen varhaisultra-kokemus kummittelee mielen perukoilla. Raskautta kohtaan on tällä hetkellä ristiriitainen olo. Tässä kohtaa koko homma alkaa vasta hahmottumaan päässä. Alussa olin niin keskittynyt stressaamaan miten mieheni suhtautuu asiaan, etten oikeastaan edes antanut itselleni lupaa pohtia negatiivisia asioita. Nyt minut on saavuttanut välillä stressi siitä, että miten kaikki muuttuu ja että miten jaksamme muutoksen keskellä. Pelottaa myös tuleva synnytys ja

Rv 9 + 6 ja huonovointisuus

Kulunut viikko on ollut raskas. Pahoinvointi on yltynyt parin viikon aikana ja nyt on saavutettu sellainen piste, että iltapäivästä myöhäisiltaann on kuvottava olo ja aamuisinkin herää ällötyksen kanssa. Päiväsaikaan olo on parempi, huonovointisuus on enemmän ohimeneviä tuulahduksia. Liian tiheään syöminen pahentaa vointia, toisaalta syömisen jälkeen maha on jonkin aikaa kipeä ja arka. Lisänä jatkuva turvotuksen tunne, tunnen olevani valtava laardivalas. Maha pömpöttää aivan kuin olisin jo hyvää matkaa tokalla kolmanneksella. Närästys ja refluksityyppinen mahanesteen nouseminen ovat myös vaivana ja pahentuvat aina kuvotuksen tullessa. Lisäksi on erilaisia mahakipuja, alavatsan repäisykipuja ja lisäksi suolistovaivaa. Välillä olen ummella, tänään sitten aivan yllättäen alkoi järkyttävä vesiripuli. Lisänä tietysti väsymys. Kulunut viikonloppu on mennyt lähinnä lepäillessä ja nukkuessa. Viikolla selviän juuri ja juuri töistä, mutta olen muuten aivan poikki. Illat vain makaan. Olen kar

Rv 8 + 2 ja heikentyneet oireet

Viime viikon lopulla väsymys alkoi hellittämään. En aluksi kiinnittänyt niin huomiota ja tuumin että johtunee tyroksiini-aloituksesta. Kuitenkin viikonloppuna havahduin siihen, että rinnat tuntuivat ihan normaaleilta. Ei kipua, ei pinkeää turvotusta tai kiristystä. Hirveä huolihan siinä sitten heräsi ja päädyttiin miehen kanssa varaamaan varmuuden vuoksi ultra. Eilen sitten koitti ultra. Lääkäri katsoi ensin ihan hiljaa ja alkoi sitten todeta että "nyt näyttää siltä, että viikot olisivat jääneet n. kuuteen, pienikokoinen eikä sykettäkään löydy... laitetaan värit vielä". Hetkeksi maailmalta putosi pohja, mielen valtasi toisaalta järkytys, toisaalta turta epäusko ja hiipivä häpeä ja pettymys. Mieskin kuvaili jälkeenpäin että tuli ihan fyysisesti paha olo, niin paha että meinasi oksentaa. Kuitenkin kuvassa alkoi heti pulputtamaan sykettä näyttävät värit, "öööö eikun joo hetkonen kyllähän tässä näyttäsi... joo sykehän siellä onkin". Ihmettelin sitten ääneen että mit

Rv 7+2 ja kilpirauhanen (aina vaan)

Suureksi yllätykseksi neuvolalääkäri aloitti Thyroxinin pienellä annoksella raskauden ajaksi. TSH oli 3,6 eli juuri ja juuri viitteissä, T4V oli normaali n. 15. Olen käsittänyt, että varsinaisilla vajari-potilailla lääkitään aina raskauden aikana TSH alle 2, mutta omalla kohdalla ta-lääkäri on aina vakuutellut että arvojeni heittelyt ovat olleet normaalia kilpirauhasen kausittaista heittelyä eivätkä sairautta. Kai tämä on nyt sitten jokin varmuuden-varmuuden-varmuuden vuoksi tyyppinen juttu? Onhan alhainen T4V yhteydessä keskenmenoon ja sikiövaurioihin. Noh, hätävarjelun liioittelua tai ei, en valita! Jospa tästä saisi apua tähän pohjattomaan väsymykseen. Viikonloppu kului nukkuessa, lauantaina yöunet + päikkärit olivat yhteensä 15h. Nytkin aion mennä kohta unille.

Rv 6+4 ja eka neuvolakäynti

Tänään oltiin neuvolan ensikäynnillä! Aika oli varattu ennen viikkojen takapakkiin varmistumista, siksi se tuli jo näin aikaisin. Sattui kohdalle tosi kiva terkkari, hieman nuorempi ja osaavan oloinen. 1,5h meni tosi nopeasti, paljon oli läpikäytävääkin. Jännä miten opiskeluajoilta oli jo paljon ehtinyt muuttua ja unohtua asioita! Kielletyt ruoka-aineet olivat ainakin tarkentuneet. Nt-ultra olisi päälle kuukauden päästä, sitä odotellessa siis. Terkkari sanoi että pyytää vielä lääkärin kannanoton että kelpaako TSH 3,4 vai pitääkö lääkitä alemmas. Painoa oli tullut herranjumala miten paljon, 3kg verrattuna ennen raskautta! Oon kyllä tosi turvoksissa (ja atm ummella), varmasti osittain sitäkin. Täytyy olla tarkkana, oma BMI on 29 eli ei saisi niin kauheasti kerätä kiloja raskauden aikana. Pelottaa tietty myös GDM, sokeriherkkujakin olen sortunut vetämään kauheassa väsymyksessä... Noh, pitää petrata. Tänään oli uudelleen ruskeaa verituhrua wc-paperissa, lisäksi alavatsanippailua.

Varhaisraskauden ultra

Käytiin eilen varhaisultrassa. Viikkoja laskennallisesti oli 7+3. Kohdusta löytyi tiukasti kiinni roikkuva 3,4mm tyyppi ruskuaispussissaan ja pieni sykekin näkyi. Kuten aiemmin uumoilin, viikot ottivat aika paljon takapakkia, nyt onkin siis 6+2. Onneksi menin! Tulee sitten seulonnatkin ajoitettua oikeaan aikaan. Uusi la olisi nyt 5.5.2019. Oli kyllä ihana kokemus nähdä lopulta omin silmin todiste siitä, että todella olen raskaana ja kaikki on hyvin! Mieskin oli tosi mielissään, vaikka alunperin omien sanojen mukaan ei jännittänyt ultraa tai ollut niin kiinnostunut. Hymy oli loppuillan silti herkässä. Taisi tulla konkreettisemmaksi koko juttu. Ainoa pieni harmitus oli eilen illalla pikkareissa liman mukana ollut haalea ruskea tuhru. Pyyhkiessä tuli aivan aavistus rusehtavaa, mutta sen jälkeen ei ole ollut mitään vereksi tulkittavaa. Mahtaisiko ultrauskeppi vaan olla ärsyttänyt ohuita limakalvoja ja joku pikkusuoni vähän tihuttanut? Kipujakaan ei ole. Kilpirauhasarvot pyydettiin

Raskausviihde on karmivaa

Olen aina nauttinut lukemisesta ja yksi tapa minulle käsitellä raskautta on ollut haalia käsiin mahdollisimman paljon aihetta hipovia kirjoja. Kokeilin myös pari jaksoa Netflixin "the Letdown"-sarjaa. Tähän mennessä kaikki silmiin osunut raskautta käsittelevä viihde on ollut järkyttävää paskaa. Pelkkää muka-humoristista vakuuttelua siitä, miten raskaus on perseestä ja äitiys helvettiä. Ymmärrän, että kaikilla äideillä on paineita ja kenties nämä tuotokset yrittävät auttaa lukijaa hyväksymään omaa vanhemmuutta koskevat haasteet, mutta kummeksun todella tätä ylitsevuotavan negatiivista tapaa suhtautua raskauteen ja äitiyteen. Vuoden mutsi-kirjassa pedataan sitä, miten karseaa raskaus on ja miten elämä menee pilalle lasten myötä. The Letdown-sarja perustuu käytännössä sille, että päähenkilö tuskailee ylitsevuotavan särkyvän, suorastaan keinottoman äitiytensä kanssa ja nostalgisoidaan aikaa ennen vauvaa ja elämää lapsettomana. Äidit-kirjassa myöskin ensisijaisesti uhriudutaan ä

Rv 6 (tai jotain)

Tein vielä maanantaina 27.8 Cluearbluen viikodigin: raskaana 2-3 viikkoa. Tikuissakin plussaviiva nyt vahvana. Järkyttävä väsymys on ollut päällä viimeiset 1,5 viikkoa. Viikonloppuna nukuin yhtenä päivänä melkein 15h päikkäreineen. Välillä on alavatsalla lieviä menkkamaisia nippailuja. Tissit ovat mielettömän kipeät ja kokoa suuremmat kuin normaalisti. Ikävänä vaivana on ollut yhdyntäkipu. Olen ymmärtänyt että se on tässä kohtaa yleistä ja normaaliakin. Asennonvaihdolla pystyy onneksi yleensä helpottamaan. Kerran-pari päivässä kuitenkin on tullut oikealle alavatsalle kovempaa särkyä. Mitään verenvuotoa ei ole, ei edes tuhrua. Ei myöskään hartiakipua tms. vakavaan viittaavaa. Silti huolettaa. Pelkään, että raskaus onkin väärässä paikassa, esim. oikeassa munatorvessa. Yksityisen gynekäynnin tiimoilta tiedän, että tärppikierron ovulaatio tapahtui nimenomaan oikeasta munasarjasta. Varhaisraskauden ultran varasin viikolle 37 eli siihen on hieman alle kaksi viikkoa. Ei millään malttais

Yllätysten yllätys: plussa

Kuva
Torstaina 23.8 eli kp 35 menkkoja ei kuulunut. Olin jo tehnyt pari negatiivistä raskaustestiä, mutta ajattelin vielä katsoa kertaalleen. Klo 6 aikoihin aamulla pissasin tikkuun ja jätin tikun pöydälle, hampaita pestessä vilkaisin ohimennen että yksi viivahan se siellä, eiköhän menkatkin kohta tule. Kuitenkin hetken päästä otin tikun kunnolla käteen ja aloin tihrustaa: aivan hennon hento mutta silti näkyvä toinen viiva oli ilmestynyt testiin! Ylimpänä tuo 23.8 tehty testi ja alemmat kaksi tein tänään 25.8. Olin aivan puulla päähän lyöty, en todella osannut odottaa mitään. Minulla ei ollut minkäänlaisia oireita, vain päivää edeltävästi tissit kipeytyivät - tasan niin kuin juuri menkkoja ennen. Ääni väristen menin kertomaan miehelle, hän vielä nukkui. Pakko myöntää, että pelkäsin reaktiota: eihän mies ollut vielä varsinaisesti yrityksen kannalla. Sanoi kuitenkin hymyssä suin, että ei kai siinä, olisi siinä 9kk aikaa kuitenkin totutella ajatukseen. Myöhemmin on jutellut, että o

Kiertopohdintaa

Kiertoni tuntuu olevan hieman hukassa. Testeillä en löytänyt ovista lainkaan, ultrassa todettiin kp 25:nä että kuitenkin ovulaatio näyttäisi tapahtuneen oikealla puolella jo aiemmin jossain kohtaa. Flo-sovellus tarjoaisi ovulaatiota kp20 ja menkkoja alkavaksi kp35. Tiedä näistä. Tosiaan tässä kierrossa ei yhdyntöjä muutettukaan keskeytetyiksi ovulaatio"vaaran" aikana. Mahdollinen raskaus on tietysti ollut koko ajan mielessä ja syyllisen mielen toiveissakin. Eilen kyselin mieheltä, että kumpaa tulosta enemmän toivoisi. Kuulemma mieluiten vielä ottaisi negatiivisen, mutta positiivinen "ei olisi sekään maailmanloppu". Perusteli sillä, että tietää kyllä haluavansa perheen minun kanssani, mutta nauttivansa mielellän vielä kaksinkeskisestä ajasta. Viimeisen kuukauden aikana miehen puheeseen on myös ilmaantunut sellaisia lauseita kuin "sitten kun meillä on vauva" ja "meidän lapsi ainakin/ei ainakaan". Tuntuu, että miehen päässä asia alkaisi kehittymää

Käynti yksityisellä gynellä

Kävin alkuviikosta yksityisellä gynellä, asiana toistuvat hiivatulehdukset, yhdyntäkivut ja tietenkin yleinen tsekkaus että kaikki on myös hedelmällisyyden kannalta okei. Kannasta ongittua: Nykytila (status) Us, vag, p terveet. Normaali fluor. Cut AVFL, A+P 0. UÄ pd 17.: Cut AVFL, corpuksen pituus 33mm, AP-mitta 27mm. E 8.6mm., LP/alkava S. O/ov tuore CL, 13afl:a, V/ov 15afl:a. UÄ-osiosta en ymmärtänyt kuin hieman. "E 8,6mm" eli endometriumin paksuus? Corpus varmaan keltarauhanen? Osaako joku suomentaa loput? :D Vastaanottotilanne oli ihanan rauhallinen, sai esittää kaikki kysymykset, typerätkin, niin että koki tulevansa arvostavasti kohdatuksi. Käytiin läpi elämäntapoja, oireiluja ja kiertoa. Kiertopäivä oli 25 ja vaginaalisessa ultrassa näkyi parantumassa olevaksi vanhaksi ovulaatiorakkulaksi sopiva löydös. Tätä jännitin eniten, en meinaan tässä kierrossa saanut kiinni ovulaatiosta! Voi olla, että aloitin testaamisen Clearblue DualHormone-testillä liian myöhään, p

Kilpirauhasesta taas

Kuva
Kirjoitin aikaisemmin kilpirauhasesta. Tänään oli sitten lääkäriaika. Yllä arvoni 06/2018. Olin pohtinut, että aloitetaanko näiden pohjalta jo tyroksiini-hoitoa mikäli raskaus on toiveena. Lääkäri oli sitä mieltä, että vuosien ajan heitelleet, pääosin koholla olleet arvoni, eivät välttämättä johdu kilpirauhastulehduksesta (=hiljalleen kehittyvästä vajaatoiminnasta) vaan olisivat normaalia heittelyä. Sanoi, että kilpirauhanen toimii vuoden-parin sykleissä, joissa välillä se toimii tehokkaammin ja välillä laiskemmin, jolloin aivolisäke tuottaa enemmän tsh:a "piiskaamaan" rauhasen toimintaa. Minun kesäkuinen (samoin kuin vuosien varrella olleet kohonneet arvot) olisivat siis normaaleja, epäspesifejä löydöksiä. Myös palpoiden kilpirauhanen oli normaali, eli ei ainakaan käsin tuntuvia kyhmyjä tai struumaa ole. Lääkärin mukaan toiset eivät tunne näitä kilpirauhasen toiminnan heittelyitä ollenkaan kun taas toisilla oireita ilmenee helposti. Sovittiin nyt sitten, että jäädää

Kertaspermaus

Tämä ei nyt ole ehkä soveliain paikka tätä pohdiskella, mutta pakko purkaa ja jäsennellä ajatuksia. :D Elikkä, eilen sekstailtiin miehen kanssa. Ovulaation pitäisi olla juuri näillä nurkilla kohdalla (Clearblue Dual testit antavat välkkyvää hymynaamaa), joten vanhan tavan vuoksi oletus oli että mies "pullaa ulos". Kuitenkin viime hetkellä mies päättikin laskea sisään. No, oikeita raskautumisen mahdollisuuksiahan tässä kertaspermauksessa en jaksa toivoa olevan. En myöskään kyllä edes haluaisi raskautua niin, että toinen vielä pohtii että onko hetki sopiva. Olisi aivan hirveää itse iloita raskaudesta ja kantaa koko ajan syyllisyyden taakkaa siitä, että toinen ei tätä vielä halunnut. Tai vielä kauheampaa, kokea toisen suunnalta katumusta ja vaikeutta sitoutua lapseen. Mutta. Tästähän ollaan keskusteltu, mies tietää riskit ja haluaa kyllä lapsia jossain kohtaa. Onhan koko ehkäisyssämme koko ajan pikkuriikkinen raskauden mahdollisuus. Miksi siis mies päätti näin? a) Häntä

Miehen pää ei käänny

Noin kuukausi sitten kävimme vähemmän miellyttävän keskustelun miehen kanssa. Käytännön ihmisenä pohdin ääneen, että haluaisimmeko mennä naimisiin ennen lapsen yrittämistä vai vasta joskus tulevaisuudessa. Häissä ilman lapsia olisi puolensa, mutta meillähän alkaisi pikkuhiljaa olla kiire mikäli aiomme lasta alkaa pikkuhiljaa yrittämään. Mieskin myönsi ettei olisi mahdoton ajatus, että menisimme naimisiin jo ensi vuonna. Kuitenkin koki pohdintani ikävänä hoputuksena. Sanoi turhautuneena, että mikäli lapsenteko kiirehdityttää minun päässäni aikataulua, pitää sitäkin lykätä. Lisäksi hän totesi, että mitä enemmän näistä asioista keskutelen, sitä kauemmaksi ne hänen mielessään lykkääntyvät. "Kiusaamalla" en saisi hänen päätään kääntymään. Auts. Keskusteltiin sitten lisää, yritin kovasti selittää, että en minä yritä häntä väkisin sitouttaa itseeni tai päästä vaan ylipäätään naimisiin. Yksinkertaisesti olen rakastunut ja haaveilen häistä ja yhteisistä lapsista. Haluan vain tämän

Painosta, kilpirauhasesta ja hedelmällisyydestä

Vihdoin edessä on viikon loma ja kirsikkana kakun päälle lähdemme parin päivän reissulle Viroon. Ihana saada irtiotto arjesta ja toisaalta nukkua pitkään ja syödä hyvin. Aiemmin mainitsin painonpudotusprojektistani, karppasin tuossa 4 viikkoa, tuloksena 80kg -> 76kg. Lopullinen tavoitteeni on päästä edes inan alle 70kg. Vaikka 162cm -kropalleni tuo tietysti on edelleen BMI:n mukaan lievää ylipainoa, niin tuo on se paino missä parhaiten viihdyn. Pikkuisen pullerona minusta pitää myös mieheni. Nyt elokuun pidän kuitenkin taukoa dieetistä, koitan nollata päänn, ylläpitää nykypainoa ja jatkaa liikkumista. Syyskuussa aloitan karppauksen uudelleen - uudella motivaatiolla. Karppauksen hyödyt: - oikeasti laihtuu, runsaasti ja vaivattomasti - runsaan proteiinin saannin vuoksi ei joudu näkemään nälkää, vaikka pidinkin -200-500kcal vrk-vajetta - totuttelun jälkeen ei ole edes niin vaivalloista - minua aina ja ikuisesti kiusannut hiivatulehduskierre katkesi kokonaan Karppauksen haitat

"Hitto että vauvan kanssa olisi sitten raskasta."

Eilen sisko toi 4kk-ikäisen tyttönsä meille hoitoon. Tyttö viipyi aikaisesta iltapäivästä lähes puoliyöhön. Tuohon aikaväliin mahtui koko "rutiini" useamman kerran alusta loppuun: seurustelu, syöminen, röyhytys, vaipanvaihto, seurustelu, känkkäränkkä, nukutus". Suurimman osan päivästä olin pirpanan kanssa yksin, pari viimeistä tuntia mieheni kanssa. Oli yllätys, miten rankkaa oli. Lapsonen ei viihtynyt hirveästi lattialla ja suurimman osan ajasta oli jossain muodossa sylissä heijailtavana ja paijattavana. Maitoa sulatellessa ja vaunuja häärätessä oli kauheat paineet kun pieni itki kovasti laski sen minne tahansa. Jännä oli myös huomata, että yksinolo noin pienen lapsen kanssa tuntui tosiaan yksinäiseltä, olin todella huojentunut kun mies tuli illalla kotiin ja osallistui tyttösen hoitoon ja heijailuun. Siinä kohtaa suihkuun pääseminen tekikin terää. Kun vanhemmat hakivat jälkikasvunsa kotiin, oli olo ihan helpottunut. :D Kuitenkin oli ihana huomata, että pärjäsin vau

Typerä ajatus

Tänään päähäni on saapunut typerä ajatus. Kun kerran 01/2018 asti meillä on käytännössä ollut ainoana ehkäisynä ovulaation tienoon keskeytetyt yhdynnät niin eikö olisi ollut todennäköistä että "ehkäisymme" pettää tähän mennessä? Että joku siittiö elää sen verran pitkään että tavoittaakin munasolun? Etenkin kun miehen sperma tiedetään hyvälaatuiseksi. Eikö tämän pidäkin merkitä sitä, että hedelmällisyyteni on alhainen? Typerä ajatus.  Kismittää, hajottaa ja turhauttaa tämä odottaminen, janoaisin jo päästä yrittämään kunnolla. Jos miehen mielestä loppuvuosi voisi olla okei ajankohta "antaa vauvalle lupa tulla", niin miksi ei jo nyt? Ja mitä jos loppuvuonna hän sanoo että venataan vielä kevääseen? Eikö hän käsitä että todennäköisesti en pamahda paksuksi mitenkään taikaiskusta. Typerää kelailua tämäkin. Toisella on oikeus odotella juuri niin kauan kuin on tarvis eikä miehen ajattelu nyt oikeasti kohtuutonta ole. Mutta kun minä haluan, ha-aa-luu-an! Voiko vauvaku

Miksi lapsettomuus pelottaa?

Nieltyäni arviolta kaksi tusinaa lapsettomuutta koskevaa kirjaa ja seurailtuani vuosikaudet eri lapsettomuusblogeja on pakko pysähtyä pohtimaan. Miksi tämä asia vaivaa minua niin paljon? Ihan jokainen nainen ei luultavasti suhtaudu näin hysteerisesti omaan hedelmällisyyteensä. Suurin osa ihmisista luottaa omaan ja kumppanin hedelmällisyyteen. Ajatellaan, että valitaan vain sopiva ajankohta lapselle ja kas sitten se tupsahtaa kohtuun heti kun lupa on myönnetty. Itse taas pidän lapsen saamista hirvittävän haavoittuvana, suorastaan särkyvän ohuena prosessina, jonka onnistuminen on suuri ihme. Ehkä minäkin joskus teini-ikäisenä, silloin kun ainoana lisääntymisterveyden eväänä oli koulun seksivalistus, ajattelin että suojaamatonta yhdyntä seuraa suuri RISKI tulla raskaaksi. Raskaaksi suorastaan pamahdetaan jos penis suojatta hipaiseekaan pimpulaa.  Mikä hirveä todellisuus aukeni toisaalta asiasta kiinnostuneena selkoa ottaessani ja toisaalta opiskellessani ammattiin, jonka yhtenä tärkeänä

Aloitus

Minä, kuten tuhannet muutkin suomalaisnaiset haaveilen äitiydestä, omasta lapsesta ja perheestä. Tämän blogin alustava tarkoitus on sekä itselleni jäsennellä ajatuksia, että saada purkamispaikka ajatuksille, peloille ja haaveille. Olen teini-ikäisestä saakka haaveillut suuresta perheestä, haluaisin ainakin kolme lasta. Lukion jälkeen menin AMK:uun ja valmistuin terveydenhoitajaksi n. 1,5v sitten. Aikuisena minulla on ollut kaksi pidempää, vakavampaa suhdetta, joiden molempien toivoin aikanaan päätyvän perhe-elämään. Ero kuitenkin tuli molemmilla kerroilla ja hyvä niin. Viime vuoden loppupuolella aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Olimme tunteneet edeltävästi useamman vuoden toisemme ystävinä ja suhde kuumeni ja toisaalta vakiintuikin nopeasti. Muutimme yhteen keväällä, asumme rivitalossa kahden kissan kanssa. Yhteiselo on sujunut hienosti, olen ollut onnellisempi kuin yhdessäkään aikaisemmassa suhteessa. Molemmat olemme oppineet paljon ja pyrimme välttämään niitä virheit