Typerä ajatus
Tänään päähäni on saapunut typerä ajatus. Kun kerran 01/2018 asti meillä on käytännössä ollut ainoana ehkäisynä ovulaation tienoon keskeytetyt yhdynnät niin eikö olisi ollut todennäköistä että "ehkäisymme" pettää tähän mennessä? Että joku siittiö elää sen verran pitkään että tavoittaakin munasolun? Etenkin kun miehen sperma tiedetään hyvälaatuiseksi. Eikö tämän pidäkin merkitä sitä, että hedelmällisyyteni on alhainen?
Typerä ajatus.
Kismittää, hajottaa ja turhauttaa tämä odottaminen, janoaisin jo päästä yrittämään kunnolla. Jos miehen mielestä loppuvuosi voisi olla okei ajankohta "antaa vauvalle lupa tulla", niin miksi ei jo nyt? Ja mitä jos loppuvuonna hän sanoo että venataan vielä kevääseen? Eikö hän käsitä että todennäköisesti en pamahda paksuksi mitenkään taikaiskusta.
Typerää kelailua tämäkin. Toisella on oikeus odotella juuri niin kauan kuin on tarvis eikä miehen ajattelu nyt oikeasti kohtuutonta ole. Mutta kun minä haluan, ha-aa-luu-an!
Voiko vauvakuumeeseen menettää järkensä?
Typerä ajatus.
Kismittää, hajottaa ja turhauttaa tämä odottaminen, janoaisin jo päästä yrittämään kunnolla. Jos miehen mielestä loppuvuosi voisi olla okei ajankohta "antaa vauvalle lupa tulla", niin miksi ei jo nyt? Ja mitä jos loppuvuonna hän sanoo että venataan vielä kevääseen? Eikö hän käsitä että todennäköisesti en pamahda paksuksi mitenkään taikaiskusta.
Typerää kelailua tämäkin. Toisella on oikeus odotella juuri niin kauan kuin on tarvis eikä miehen ajattelu nyt oikeasti kohtuutonta ole. Mutta kun minä haluan, ha-aa-luu-an!
Voiko vauvakuumeeseen menettää järkensä?
Voi niin tuttuja ajatuksia täällä blogissasi, pystyn niin eläytymään tilanteeseesi! Oman hedelmällisyyden miettiminen ja varmuus, että juuri minä jään lapsettomaksi, miehen haluttomuus lapsiin vielä, kun itse kärsii kamalasta biologisen kellon tikityksestä... hetkeksi nousi vanhat tunteet pintaan tekstejäsi lueskellessa! 2017 keväällä kävimme mieheni kanssa vakavia keskusteluja jatkostamme, sillä hän lykkäsi aina vauvan tekoa vähän eteenpäin eikä antanu sitten tarkempaa aikaa, milloin voisi alkaa lapsia yrittämään. En kuitenkaan pystynyt lähtemään suhteesta, halusin lapsia juuri hänen kanssaan. Olin lopettanut hormonaalisen ehkäisyn muista syistä ja "ehkäisykeinona" oli keskeytetty yhdyntä. Olin niin varma, että jommassa kummassa on vikaa, kun kaverinikin oli tullu keskeytetyllä yhdynnällä vahingossa raskaaksi, mutta itse en tullut vaikka mitään en olisi enempää halunnut. Sitten tuli se yksi kerta, kun mentiinkin loppuun asti ja kysyin, että nytkö on aika. Ja siitä lähtien mies on ollut vauvaprojektissa hyvin mukana. Toki meillä on vaikea tie ollut, eilen juuri olin keskenmenon vuoksi kaavinnassa, toivottavasti joskus vielä vauvan saamme. Ja toivon, että miehesi myös lähtee vauvaprojektiin mukaan! Ja toivottavasti hän ei lykkää jo lupaamaansa ajankohtaa eteenpäin. Se on suuri rasite parisuhteelle. Onneksi en ole kuitenkaan ollut yhtään katkera miehelleni, vaikka hän lykkäsi yrittämistä eteenpäin, vaikka sanoin, ettei varmasti tulla heti raskaaksi. Tämä kaikki on lopulta lähentänyt meitä ihan mielettömästi ja parisuhteemme voi todella hyvin.
VastaaPoistaJa kyllä, vauvakuumeelle voi menettää järkensä!
Kiitos kommentistasi! Tuntuu niin hyvältä kuulla, että muutkin ovat käyneet näitä tuntemuksia läpi. Olo tuntuu niin typerältä ja epärationaaliselta. Kammottavaa miten vauvakuume syttyessään niin roimasti sammuttaa mielenkiintoa muihin asioihin. Jokainen kuukausi menkat surettavat ja samalla tuntuu kova häpeä ja syyllisyys siitä että toivon itse raskautta vaikka toinen vielä ei. Kiitos sympatiastasi, ehkä se mieheni tosiaan kypsyy ajatukseen joidenkin kuukausien kuluessa. Koitan sillä välin laittaa jäitä hattuun.
PoistaTuntuu huojentavalta kuulla, että parisuhteenne on lujittunut yhteisten ongelmien myötä. Varmasti vaikeudet lapsenteossa laittavatkin suhteen aivan uudenlaiseen testiin, josta vain vakaat suhteet selviävät. Pahoittelut keskenmenosta ja kaavintaan joutumisesta. Toivon sydämestäni että saatte pian vaihtaa pettymyksen uuteen toivoon. <3