Miksi lapsettomuus pelottaa?

Nieltyäni arviolta kaksi tusinaa lapsettomuutta koskevaa kirjaa ja seurailtuani vuosikaudet eri lapsettomuusblogeja on pakko pysähtyä pohtimaan. Miksi tämä asia vaivaa minua niin paljon? Ihan jokainen nainen ei luultavasti suhtaudu näin hysteerisesti omaan hedelmällisyyteensä.

Suurin osa ihmisista luottaa omaan ja kumppanin hedelmällisyyteen. Ajatellaan, että valitaan vain sopiva ajankohta lapselle ja kas sitten se tupsahtaa kohtuun heti kun lupa on myönnetty. Itse taas pidän lapsen saamista hirvittävän haavoittuvana, suorastaan särkyvän ohuena prosessina, jonka onnistuminen on suuri ihme. Ehkä minäkin joskus teini-ikäisenä, silloin kun ainoana lisääntymisterveyden eväänä oli koulun seksivalistus, ajattelin että suojaamatonta yhdyntä seuraa suuri RISKI tulla raskaaksi. Raskaaksi suorastaan pamahdetaan jos penis suojatta hipaiseekaan pimpulaa.  Mikä hirveä todellisuus aukeni toisaalta asiasta kiinnostuneena selkoa ottaessani ja toisaalta opiskellessani ammattiin, jonka yhtenä tärkeänä tehtävänä on ohjata muita ihmisiä hedelmällisyyteen, raskauteen ja muuhun lisääntymisterveyteen liittyviä asioissa.

Niin äärettömän moni asia voi mennä pieleen.

Ensinnäkin naisen rakenteet pitää olla kohdallaan: avoimet munanjohtimet, normaali kohtu ja normaalisti toimivat munasarjat. PCOS ja endometrioosi ovat myrkkyä raskaustoiveelle. Hormonitoiminnan pitää myös pelata erinomaisesti: LH:n ja FSH:n syklinen leikki. Kilpirauhasen vajaatoiminta, alipaino, ylipaino, hyperprolaktinemia tai jopa vittu hoitamaton keliakia voivat myöskin tulla raskauden tielle.

Yhdynnän pitää päättyä miehen ejakulaatioon (ei itsestäänselvyys tämäkään) ja se täytyy ajoittaa ovulaation aikaan sopivasti, jotta siittiöillä on edes teoreettinen mahdollisuus kohdata munasolu. Munasolun hedelmöittääkseen siittiöiden pitää olla riittävän laadukkaita ja liikkuvia, sperman koostumuksen sopivaa eikä vasta-aineita saisi olla sotkemassa näitä kahden vieraan sukusolun ensitreffejä. Jos päästään niinkin pitkälle, että munasolu hedelmöittyy pitää sen vielä jakaantua muutama kerta omillaan. Sen jälkeen munasolun täytyy kiinnittyä oikeaan paikkaan. Joskus kiinnittyykin tuulimuna, "raskaus alkaa" mutta kinder-muna ei sisälläkään yllätystä. Joskus hedelmöittynyt munasolu onkin aivan väärässä paikassa, esim. munanjohtimessa. Ei voittoa tälläkään kertaa.

Joskus tietysti lupaavasti jakautunut blastokysti tosiaan kiinnittyy kohdun limakalvoon. Seuraavana tehtävänä olisi luoda toimiva istukka ja jatkaa solujen jakaantumista. Tässä kohtaa voi asiaan puuttua epäedullisesti myös äidin veren hyytymistekijöiden poikkeamat ja aiheuttaa keskenmenoon päättyvät ongelmat istukassa. Minä hetkenä hyvänsä voi alkanut raskaus mennä muistakin syistä nurin, kolme ensimmäistä kuukautta on yhtä vaaran aikaa.

Monet alkiot kuitenkin selviävät, porskuttavat yli ensimmäisen kolmanneksen. Sitten onkin jo aika vanhempien jännätä kasvavan ihmistaimen omaa terveyttä: kehityshäiriöitä, trisomioita tai silkkaa spontaania kohtukuolemaa. Epäonniset joutuvat vaikean päätöksen eteen: päättääkkö raskaus vai synnyttääkkö vakavastikin kehitysvammainen lapsi. Moni ei myöskään muista, että yleensä vakavat, aborttiin päätyvät kehitysvammat todetaan vasta melko myöhään. Se keskeytys on käytännössä käynnistetty synnytys, monesti pitkä ja aina kivulias prosessi, joka päätyy oikeasti jo ihmistä muistuttavan, käsissä pideltävän olennon esiintuloon. Joskus nämä ressukat eivät ole vielä edes kuolleet ennen maailmaan tuloa, vaan hiipuvat vasta vanhempien tai ainakin hoitohenkilökunnan silmien edessä hiljaa pois. Ihmisten hoitopolkuja seuranneena ja kokemuksia kuunnelleena juuri kehitysvammaisen aborttiin joutuneiden äitien kivut ovat jotenkin koskettaneet eniten.

No, terveeksi julistettu sikiö onkin sitten jo todella monista soista rämpinyt, väistänyt suunnattoman monet luodit. Sitten pitää vielä selvitä tarpeeksi pitkälle raskautta, jotta pieni ihminen selviää syntymän jälkeen kohdun ulkopuolella. Onneksi tässä kohtaa lääketieteemme tarjoaa meille suuren avun: myöhäisraskauden ja synnytyksen komplikaatiot päättyvät lähes poikkeuksetta onnellisesti ja vauva saadaan maailmaan elävän äidin rinnoille.

Mutta tuo matka, se pitää sisällään kyllä sellaiset sudenkuopat että välillä ihmettelen miten kukaan ikinä ylipäätään saa terveitä lapsia maailmaan.

Kommentit