Painosta, kilpirauhasesta ja hedelmällisyydestä

Vihdoin edessä on viikon loma ja kirsikkana kakun päälle lähdemme parin päivän reissulle Viroon. Ihana saada irtiotto arjesta ja toisaalta nukkua pitkään ja syödä hyvin.

Aiemmin mainitsin painonpudotusprojektistani, karppasin tuossa 4 viikkoa, tuloksena 80kg -> 76kg. Lopullinen tavoitteeni on päästä edes inan alle 70kg. Vaikka 162cm -kropalleni tuo tietysti on edelleen BMI:n mukaan lievää ylipainoa, niin tuo on se paino missä parhaiten viihdyn. Pikkuisen pullerona minusta pitää myös mieheni. Nyt elokuun pidän kuitenkin taukoa dieetistä, koitan nollata päänn, ylläpitää nykypainoa ja jatkaa liikkumista. Syyskuussa aloitan karppauksen uudelleen - uudella motivaatiolla.

Karppauksen hyödyt:
- oikeasti laihtuu, runsaasti ja vaivattomasti
- runsaan proteiinin saannin vuoksi ei joudu näkemään nälkää, vaikka pidinkin -200-500kcal vrk-vajetta
- totuttelun jälkeen ei ole edes niin vaivalloista
- minua aina ja ikuisesti kiusannut hiivatulehduskierre katkesi kokonaan

Karppauksen haitat:
- ei saa herkutella sokerilla, ei sitten yhtään
- vierailuilla tai ravintolassa voi olla haastavaa
- alkoholi ei sovi lainkaan yhteen
- kuidunsaantiin joutuu kiinnittämään huomiota: 20g ällöttävää pellavarouhetta alas vaikka väkisin, muuten menee ummelle
- rasvaa saa runsaasti tällä dieetillä, tärkeää kiinnittää huomiota että pehmeitä rasvoja tulee enemmän kujin kovia: ällöttävä oliiviöljyä alas vaikka väkisin

Elokuun alussa menen myös lääkärille kilpirauhasarvojen vuoksi. Niitä on useampi vuosi harvakseltaan seurailtu väsymyksen, hitaan aineen vaihdunnan ja palelun vuoksi. Jo kolmisen vuotta TSH on ollut yli viitteiden ja pikkuhiljaa hilautunut korkeammalle. Samassa tahdissa painokin aikoinaan nousi. Nyt kesäkuussa se oli 5,8. Subkliiniseen menee niin että lompsahtaa, T4V on meinaan viitearvojen sisällä, joskin aivan alarajoilla. Nyt kuitenkin kun raskautta (toivon mukaan) aloitetaan loppuvuodesta yrittämään, en näe enää syytä odotella arvojen huononemista lääkityksen aloittamiseksi. Kuitenkin raskauden aikana lieväkin subkliininen hypotyreoosi hoidetaan tyroksiinilla, eiköhän myös yrittäessä jo? Hypotyreoosi kuitenkin vaikuttaa oleellisesti hedelmällisyyteen. No, katsoo mitä tohtori on mieltä. Olisi mielenkiintoista kuulla teidän kokemuksianne!

Kommentit