"Hitto että vauvan kanssa olisi sitten raskasta."
Eilen sisko toi 4kk-ikäisen tyttönsä meille hoitoon. Tyttö viipyi aikaisesta iltapäivästä lähes puoliyöhön. Tuohon aikaväliin mahtui koko "rutiini" useamman kerran alusta loppuun: seurustelu, syöminen, röyhytys, vaipanvaihto, seurustelu, känkkäränkkä, nukutus". Suurimman osan päivästä olin pirpanan kanssa yksin, pari viimeistä tuntia mieheni kanssa.
Oli yllätys, miten rankkaa oli. Lapsonen ei viihtynyt hirveästi lattialla ja suurimman osan ajasta oli jossain muodossa sylissä heijailtavana ja paijattavana. Maitoa sulatellessa ja vaunuja häärätessä oli kauheat paineet kun pieni itki kovasti laski sen minne tahansa. Jännä oli myös huomata, että yksinolo noin pienen lapsen kanssa tuntui tosiaan yksinäiseltä, olin todella huojentunut kun mies tuli illalla kotiin ja osallistui tyttösen hoitoon ja heijailuun. Siinä kohtaa suihkuun pääseminen tekikin terää. Kun vanhemmat hakivat jälkikasvunsa kotiin, oli olo ihan helpottunut. :D
Kuitenkin oli ihana huomata, että pärjäsin vauvan kanssa hyvin. Itkun sai aina melko nopeasti loppumaan ja nukutettua sain vaavin kolmesti. Viimeisen kerran yöunille nukuteltaessa vielä pieni heräsi hetken päästä ja homma piti hoitaa sitten toisenkin kerran. Tässä kohtaa mies taisikin todeta jotain luokkaa "hitto että vauvan kanssa olisi sitten raskasta". Pohti myös että jos saisi kaksoset, niin tuskin nukuttaisiin enää ikinä. Kuitenkin ise vauvan kanssa mies oli aivan upea: virneillään, höpötyksillään ja pomputuksillaan sai tytön hihkumaan naurusta ja nautti selvästi itsekin. Vaipanvaihdossakin suostui auttamaan, vaikkakaan pyllypesua ei halunnut tehdä. :D Uskalsi myös jäädä vauvan kanssa kahden kun menin suihkuun.
Kaikki sujui siis aika lailla kivasti ja vanhemmat olivat tyytyväisiä kun olivat päässeet pitkästä aikaa kahdestaan humputtelemaan. Nyt aamulla heräsin edelleen omasta vauvasta haaveillen - joskin lihakset aivan hiton kireänä.
Oli yllätys, miten rankkaa oli. Lapsonen ei viihtynyt hirveästi lattialla ja suurimman osan ajasta oli jossain muodossa sylissä heijailtavana ja paijattavana. Maitoa sulatellessa ja vaunuja häärätessä oli kauheat paineet kun pieni itki kovasti laski sen minne tahansa. Jännä oli myös huomata, että yksinolo noin pienen lapsen kanssa tuntui tosiaan yksinäiseltä, olin todella huojentunut kun mies tuli illalla kotiin ja osallistui tyttösen hoitoon ja heijailuun. Siinä kohtaa suihkuun pääseminen tekikin terää. Kun vanhemmat hakivat jälkikasvunsa kotiin, oli olo ihan helpottunut. :D
Kuitenkin oli ihana huomata, että pärjäsin vauvan kanssa hyvin. Itkun sai aina melko nopeasti loppumaan ja nukutettua sain vaavin kolmesti. Viimeisen kerran yöunille nukuteltaessa vielä pieni heräsi hetken päästä ja homma piti hoitaa sitten toisenkin kerran. Tässä kohtaa mies taisikin todeta jotain luokkaa "hitto että vauvan kanssa olisi sitten raskasta". Pohti myös että jos saisi kaksoset, niin tuskin nukuttaisiin enää ikinä. Kuitenkin ise vauvan kanssa mies oli aivan upea: virneillään, höpötyksillään ja pomputuksillaan sai tytön hihkumaan naurusta ja nautti selvästi itsekin. Vaipanvaihdossakin suostui auttamaan, vaikkakaan pyllypesua ei halunnut tehdä. :D Uskalsi myös jäädä vauvan kanssa kahden kun menin suihkuun.
Kaikki sujui siis aika lailla kivasti ja vanhemmat olivat tyytyväisiä kun olivat päässeet pitkästä aikaa kahdestaan humputtelemaan. Nyt aamulla heräsin edelleen omasta vauvasta haaveillen - joskin lihakset aivan hiton kireänä.
Kommentit
Lähetä kommentti