Haaveita suuresta perheestä

Eilen oli nt-ultra! Ihania uutisia saatiin, elävä sikiö löytyi hyvän, tasaisen sykkeen kanssa. Koko vastasi 12+4 (varhaisultran mukainen olisi ollut 12+2) ja varhaistivat laskettua aikaa 3.5.2019. Aivot näkyvin osin normaalit, kaikki raajat näytti hyvältä ja napatyrä oli hävinnyt. Istukka oli hyvässä paikassa ja cervix ok, suljettu. Nt 1,4mm, CRL 62,1mm. Seulontatulokset tulevat kotiin tämän viikon lopulla. Uskoisin niiden olevan ihan ok. Pieni liikuskelikin siinä ruudulla, heilutti käsiä ja jalkoja! Näytti tosi vauvamaisen söpöltä. Muutenkin oli ihanaa, kun näkymä oli jo selvästi ihmislapsen oloinen, varhaisultrissa oli niin epäselvä möykky vielä. Todella onnellinen olo oli koko eilisen ja tänään aamullakin! Mieskin oli yhtä hymyä. Uudella tavalla konkretisoitui jotenkin, että mahassa todella on meidän yhteinen, oma pieni vauveli ja että nyt riski siihen, että emme saakaan häntä syliin asti, on tosi pieni. Nyt sitten odotellaan että mahan kasvu näkyy selkeästi! Fyysinen olo on jo

Vihdoinkin viime viikolla olo alkoi helpottamaan. Pahoinvointia tulee harvemmin kuin päivittäin ja sekin paljon lievempänä kuin aikaisemmin. Väsymys tuntuu puskevan sitten taas uudelleen päälle, tosin syynä voi olla pimenevä vuodenaikakin. Tiistaina on nt-ultra, odotan sitä toisaalta innoissani, toisaalta huolissani. Tavallaan minulla on sellainen "perstuntuma", että kaikki on hyvin ja raskaus etenee, mutta välillä mieleen tulee skenaarioita siitä miten ultraaja löytääkin sykkeettömän sikiön. Etenkin se negatiivinen varhaisultra-kokemus kummittelee mielen perukoilla. Raskautta kohtaan on tällä hetkellä ristiriitainen olo. Tässä kohtaa koko homma alkaa vasta hahmottumaan päässä. Alussa olin niin keskittynyt stressaamaan miten mieheni suhtautuu asiaan, etten oikeastaan edes antanut itselleni lupaa pohtia negatiivisia asioita. Nyt minut on saavuttanut välillä stressi siitä, että miten kaikki muuttuu ja että miten jaksamme muutoksen keskellä. Pelottaa myös tuleva synnytys ja

Kulunut viikko on ollut raskas. Pahoinvointi on yltynyt parin viikon aikana ja nyt on saavutettu sellainen piste, että iltapäivästä myöhäisiltaann on kuvottava olo ja aamuisinkin herää ällötyksen kanssa. Päiväsaikaan olo on parempi, huonovointisuus on enemmän ohimeneviä tuulahduksia. Liian tiheään syöminen pahentaa vointia, toisaalta syömisen jälkeen maha on jonkin aikaa kipeä ja arka. Lisänä jatkuva turvotuksen tunne, tunnen olevani valtava laardivalas. Maha pömpöttää aivan kuin olisin jo hyvää matkaa tokalla kolmanneksella. Närästys ja refluksityyppinen mahanesteen nouseminen ovat myös vaivana ja pahentuvat aina kuvotuksen tullessa. Lisäksi on erilaisia mahakipuja, alavatsan repäisykipuja ja lisäksi suolistovaivaa. Välillä olen ummella, tänään sitten aivan yllättäen alkoi järkyttävä vesiripuli. Lisänä tietysti väsymys. Kulunut viikonloppu on mennyt lähinnä lepäillessä ja nukkuessa. Viikolla selviän juuri ja juuri töistä, mutta olen muuten aivan poikki. Illat vain makaan. Olen kar