Haaveita suuresta perheestä

Tein vielä maanantaina 27.8 Cluearbluen viikodigin: raskaana 2-3 viikkoa. Tikuissakin plussaviiva nyt vahvana. Järkyttävä väsymys on ollut päällä viimeiset 1,5 viikkoa. Viikonloppuna nukuin yhtenä päivänä melkein 15h päikkäreineen. Välillä on alavatsalla lieviä menkkamaisia nippailuja. Tissit ovat mielettömän kipeät ja kokoa suuremmat kuin normaalisti. Ikävänä vaivana on ollut yhdyntäkipu. Olen ymmärtänyt että se on tässä kohtaa yleistä ja normaaliakin. Asennonvaihdolla pystyy onneksi yleensä helpottamaan. Kerran-pari päivässä kuitenkin on tullut oikealle alavatsalle kovempaa särkyä. Mitään verenvuotoa ei ole, ei edes tuhrua. Ei myöskään hartiakipua tms. vakavaan viittaavaa. Silti huolettaa. Pelkään, että raskaus onkin väärässä paikassa, esim. oikeassa munatorvessa. Yksityisen gynekäynnin tiimoilta tiedän, että tärppikierron ovulaatio tapahtui nimenomaan oikeasta munasarjasta. Varhaisraskauden ultran varasin viikolle 37 eli siihen on hieman alle kaksi viikkoa. Ei millään malttais

Torstaina 23.8 eli kp 35 menkkoja ei kuulunut. Olin jo tehnyt pari negatiivistä raskaustestiä, mutta ajattelin vielä katsoa kertaalleen. Klo 6 aikoihin aamulla pissasin tikkuun ja jätin tikun pöydälle, hampaita pestessä vilkaisin ohimennen että yksi viivahan se siellä, eiköhän menkatkin kohta tule. Kuitenkin hetken päästä otin tikun kunnolla käteen ja aloin tihrustaa: aivan hennon hento mutta silti näkyvä toinen viiva oli ilmestynyt testiin! Ylimpänä tuo 23.8 tehty testi ja alemmat kaksi tein tänään 25.8. Olin aivan puulla päähän lyöty, en todella osannut odottaa mitään. Minulla ei ollut minkäänlaisia oireita, vain päivää edeltävästi tissit kipeytyivät - tasan niin kuin juuri menkkoja ennen. Ääni väristen menin kertomaan miehelle, hän vielä nukkui. Pakko myöntää, että pelkäsin reaktiota: eihän mies ollut vielä varsinaisesti yrityksen kannalla. Sanoi kuitenkin hymyssä suin, että ei kai siinä, olisi siinä 9kk aikaa kuitenkin totutella ajatukseen. Myöhemmin on jutellut, että o

Kiertoni tuntuu olevan hieman hukassa. Testeillä en löytänyt ovista lainkaan, ultrassa todettiin kp 25:nä että kuitenkin ovulaatio näyttäisi tapahtuneen oikealla puolella jo aiemmin jossain kohtaa. Flo-sovellus tarjoaisi ovulaatiota kp20 ja menkkoja alkavaksi kp35. Tiedä näistä. Tosiaan tässä kierrossa ei yhdyntöjä muutettukaan keskeytetyiksi ovulaatio"vaaran" aikana. Mahdollinen raskaus on tietysti ollut koko ajan mielessä ja syyllisen mielen toiveissakin. Eilen kyselin mieheltä, että kumpaa tulosta enemmän toivoisi. Kuulemma mieluiten vielä ottaisi negatiivisen, mutta positiivinen "ei olisi sekään maailmanloppu". Perusteli sillä, että tietää kyllä haluavansa perheen minun kanssani, mutta nauttivansa mielellän vielä kaksinkeskisestä ajasta. Viimeisen kuukauden aikana miehen puheeseen on myös ilmaantunut sellaisia lauseita kuin "sitten kun meillä on vauva" ja "meidän lapsi ainakin/ei ainakaan". Tuntuu, että miehen päässä asia alkaisi kehittymää

Kävin alkuviikosta yksityisellä gynellä, asiana toistuvat hiivatulehdukset, yhdyntäkivut ja tietenkin yleinen tsekkaus että kaikki on myös hedelmällisyyden kannalta okei. Kannasta ongittua: Nykytila (status) Us, vag, p terveet. Normaali fluor. Cut AVFL, A+P 0. UÄ pd 17.: Cut AVFL, corpuksen pituus 33mm, AP-mitta 27mm. E 8.6mm., LP/alkava S. O/ov tuore CL, 13afl:a, V/ov 15afl:a. UÄ-osiosta en ymmärtänyt kuin hieman. "E 8,6mm" eli endometriumin paksuus? Corpus varmaan keltarauhanen? Osaako joku suomentaa loput? :D Vastaanottotilanne oli ihanan rauhallinen, sai esittää kaikki kysymykset, typerätkin, niin että koki tulevansa arvostavasti kohdatuksi. Käytiin läpi elämäntapoja, oireiluja ja kiertoa. Kiertopäivä oli 25 ja vaginaalisessa ultrassa näkyi parantumassa olevaksi vanhaksi ovulaatiorakkulaksi sopiva löydös. Tätä jännitin eniten, en meinaan tässä kierrossa saanut kiinni ovulaatiosta! Voi olla, että aloitin testaamisen Clearblue DualHormone-testillä liian myöhään, p

Kirjoitin aikaisemmin kilpirauhasesta. Tänään oli sitten lääkäriaika. Yllä arvoni 06/2018. Olin pohtinut, että aloitetaanko näiden pohjalta jo tyroksiini-hoitoa mikäli raskaus on toiveena. Lääkäri oli sitä mieltä, että vuosien ajan heitelleet, pääosin koholla olleet arvoni, eivät välttämättä johdu kilpirauhastulehduksesta (=hiljalleen kehittyvästä vajaatoiminnasta) vaan olisivat normaalia heittelyä. Sanoi, että kilpirauhanen toimii vuoden-parin sykleissä, joissa välillä se toimii tehokkaammin ja välillä laiskemmin, jolloin aivolisäke tuottaa enemmän tsh:a "piiskaamaan" rauhasen toimintaa. Minun kesäkuinen (samoin kuin vuosien varrella olleet kohonneet arvot) olisivat siis normaaleja, epäspesifejä löydöksiä. Myös palpoiden kilpirauhanen oli normaali, eli ei ainakaan käsin tuntuvia kyhmyjä tai struumaa ole. Lääkärin mukaan toiset eivät tunne näitä kilpirauhasen toiminnan heittelyitä ollenkaan kun taas toisilla oireita ilmenee helposti. Sovittiin nyt sitten, että jäädää

Tämä ei nyt ole ehkä soveliain paikka tätä pohdiskella, mutta pakko purkaa ja jäsennellä ajatuksia. :D Elikkä, eilen sekstailtiin miehen kanssa. Ovulaation pitäisi olla juuri näillä nurkilla kohdalla (Clearblue Dual testit antavat välkkyvää hymynaamaa), joten vanhan tavan vuoksi oletus oli että mies "pullaa ulos". Kuitenkin viime hetkellä mies päättikin laskea sisään. No, oikeita raskautumisen mahdollisuuksiahan tässä kertaspermauksessa en jaksa toivoa olevan. En myöskään kyllä edes haluaisi raskautua niin, että toinen vielä pohtii että onko hetki sopiva. Olisi aivan hirveää itse iloita raskaudesta ja kantaa koko ajan syyllisyyden taakkaa siitä, että toinen ei tätä vielä halunnut. Tai vielä kauheampaa, kokea toisen suunnalta katumusta ja vaikeutta sitoutua lapseen. Mutta. Tästähän ollaan keskusteltu, mies tietää riskit ja haluaa kyllä lapsia jossain kohtaa. Onhan koko ehkäisyssämme koko ajan pikkuriikkinen raskauden mahdollisuus. Miksi siis mies päätti näin? a) Häntä

Noin kuukausi sitten kävimme vähemmän miellyttävän keskustelun miehen kanssa. Käytännön ihmisenä pohdin ääneen, että haluaisimmeko mennä naimisiin ennen lapsen yrittämistä vai vasta joskus tulevaisuudessa. Häissä ilman lapsia olisi puolensa, mutta meillähän alkaisi pikkuhiljaa olla kiire mikäli aiomme lasta alkaa pikkuhiljaa yrittämään. Mieskin myönsi ettei olisi mahdoton ajatus, että menisimme naimisiin jo ensi vuonna. Kuitenkin koki pohdintani ikävänä hoputuksena. Sanoi turhautuneena, että mikäli lapsenteko kiirehdityttää minun päässäni aikataulua, pitää sitäkin lykätä. Lisäksi hän totesi, että mitä enemmän näistä asioista keskutelen, sitä kauemmaksi ne hänen mielessään lykkääntyvät. "Kiusaamalla" en saisi hänen päätään kääntymään. Auts. Keskusteltiin sitten lisää, yritin kovasti selittää, että en minä yritä häntä väkisin sitouttaa itseeni tai päästä vaan ylipäätään naimisiin. Yksinkertaisesti olen rakastunut ja haaveilen häistä ja yhteisistä lapsista. Haluan vain tämän