Raskausviihde on karmivaa

Olen aina nauttinut lukemisesta ja yksi tapa minulle käsitellä raskautta on ollut haalia käsiin mahdollisimman paljon aihetta hipovia kirjoja. Kokeilin myös pari jaksoa Netflixin "the Letdown"-sarjaa.

Tähän mennessä kaikki silmiin osunut raskautta käsittelevä viihde on ollut järkyttävää paskaa. Pelkkää muka-humoristista vakuuttelua siitä, miten raskaus on perseestä ja äitiys helvettiä. Ymmärrän, että kaikilla äideillä on paineita ja kenties nämä tuotokset yrittävät auttaa lukijaa hyväksymään omaa vanhemmuutta koskevat haasteet, mutta kummeksun todella tätä ylitsevuotavan negatiivista tapaa suhtautua raskauteen ja äitiyteen. Vuoden mutsi-kirjassa pedataan sitä, miten karseaa raskaus on ja miten elämä menee pilalle lasten myötä. The Letdown-sarja perustuu käytännössä sille, että päähenkilö tuskailee ylitsevuotavan särkyvän, suorastaan keinottoman äitiytensä kanssa ja nostalgisoidaan aikaa ennen vauvaa ja elämää lapsettomana. Äidit-kirjassa myöskin ensisijaisesti uhriudutaan äitiyden muutoksesta ja maalataan äitiyspaineista kauheat pirut seinille. Näissä esimerkeissä ei enää voida puhua siitä, että ymmärretään negatiivisia tuntemuksia, kyse on mielestäni niiden syleilystä ja hellimisestä.

En myöskään usko että nykynaiset varsinaisesti tarvisevat tietoa siitä, mikä kaikki on vaikeaa ja rankkaa. Let's face it: sukupolvemme on jo todella vastahakoinen lisääntymään. Kyllä meillä on jo tiedossa, mitä kaikkea makaaberia raskauteen ja synnytykseen kuuluu. Kukaan meistä tuskin kuvittelee, että elämä säilyy muuttumattomana vauvan myötä. Itse en ainakaan silti pidä vauvahaaveita hulluutena ja äitiydestä nauttimista mahdottomana.

Eivätkö nuoret naiset kaipaisi pikemminkin lohtua ja voimaannuttamista, eivätkä jatkuvaa chanttaamista siitä että kaikki tulee olemaan hirveää?

Ps. jos joku tietää raskauskirjoja, joista tulee oikeasti hyvä mieli niin saa vinkata. :D