Pitkästä aikaa

Pitkä aika on kulunut viime postauksesta. Aika tuntuu todella juoksevan.

Tytsy on nyt 3,5kk ja ihanan nauravainen pikku pampula. Imetys toimii ja vauva kasvaa maidolla hienosti, 3kk neuvolassa oli jo 7,3kg. Elämä on edelleen aika vauvakuplaista, arki ja ajatukset pyörii pitkälti vauvan ympärillä.

Yhteen lauseeseen tiivistettynä: meille kuuluu hyvää. Vauva-arki on käynyt melko helpoksi ja todella nautin äitiyslomasta ja vauvaan keskittymisestä. Tyttö on rauhallinen ja melko tyytyväinen tapaus, oikea ilo äidille. <3

Omaa aikaa en ole oikein ottanut, kynnys olla erossa vauvasta on kasvanut kuin varkain. Välillä anoppi on tullut pariksi tunniksi lastenvahdiksi niin että ollaan saatu puuhata jotain yhdessä miehen kanssa. Nyt miehellä on myös ollut lomaa, niin oon välillä ottanut muutaman tunnin pätkiä, jolloin oon puuhannut omiani. Tärkeää kyllä saada välillä tuuletettua itseään.

Ainoana isompana kupruna on hienoinen huoli vauvan motorisesta kehityksestä. Kiinnitin 2kk kohdalla huomiota vauvan toispuoleiseen asentoon, keskivartalo oli ikäänkuin banaanimaisesti kallellaan oikealle. Neuvolalääkäri tutki tytön: ei mitään huolestuttavaa, ei neurologiseen viittaavaa. Saatiin fyssarilähete ja käytiin siinä 3kk huitteilla. Fyssarikaan ei ollut huolissaan, uumoili asennon liittyvän vatsa- ja selkälihasten jäntevyyden eriparisuuteen. Sinäänsä homma on ilmeisesti yleinen ja hyvälaatuinen, mutta voi hidastaa motorista kehitystä, esim. kääntymisiä. Lopunkaiken vauvat kehittyvät kuitenkin normaalisti ja asento korjautuu viimeistään liikkeelle lähdössä. Lisäksi niska-hartiaseutu oli jähmeähkö, tähän vauvahieronnasta on ollut suuri apu. Jumppaohjeita saatiin ja ollaan tehty ahkerasti harjoitteita. AIMS-testin mukaan tuo 3kk aikainen kehitys oli täysin ikätasoista. Seurannassa jatkaa kuitenkin, seuraava fyssarikäynti on vajaa 2 viikon päästä.

Käynnin jälkeen asento on kyllä lieventynyt selvästi ja muutenkin motoriset taidot parantuneet. Vatsamakuulla on nyt tukevassa kyynärnojassa ja tutkii leluja jos niitä laittaa hänen eteensä. Selinmakuulla nostaa jalat vatsan päälle ja ottaa varpaistakin kiinni. On alkanut myös tavoittelemaan leluja ja viemään niitä suuhun. Aavistuksen varaa varpailleen ja traktiossa pää seuraa (joskin hartiat ovat melko jäykkinä). Ei kuitenkaan käänny vielä kyljilleen, saati selälleen tai vatsalleen. Vielä ei toki ole kiirekään.

Ihan eri tavalla kuitenkin sitä seuraa nyt vauvan kehitystä, sydämen perukassa on alati läsnä pieni huoli, joka jonkin verran mielialaan vaikuttaa. Raskausaikana huomasi, että aina löytyy se jokin uusi asia mitä jännittää: aluksi keskenmeno, sitten jokin kehityshäiriö, sitten ennenaikainen synnytys, loppuraskaudessa kohtukuolema tai istukan ennenaikainen irtoaminen... Samoin nyt vauvan kanssa löytyy kyllä aina jotain mistä huolehtia. Tämä tuskin loppuu koskaan. :D

Kommentit

  1. Samanlaisia ajatuksia sinulla, kuin itselläni :) Nautin myös äitiyslomasta ja kun saa vaan keskittyä vauvaan <3 Itsellä on myös iso kynnys olla erossa vauvasta, olen pieniä hetkiä ottanut omaa aikaa ja mies on ollut vauvan kanssa ja kerran anoppi on myös ollut hetken vahtimassa. Vieläkään en ole niin kauaa ollut poissa, että olisi ollut tarvetta pullosta ruokkia. Mutta olisi nyt tarkoitus kokeilla oman maidon antamista pullosta, niin voisi huoletta olla sitten vähän pidemmän välin pois, kun nyt vain nopeasti imetysten välissä käynyt hoitamassa omia asioita :D Päivittele taas kuulumisia, kun kerkeät! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti