Haaveita suuresta perheestä

Vauvavuosi on kyllä kuin lentänyt, parin päivän päästä vietetään (kotosalla) 1v-synttäreitä! Tyttö on kehittynyt huimasti, otti ensimmäiset askeleet pari päivää sitten ja on ihanan iloinen ja sosiaalinen tyttö. Halauksia ja taputuksia satelee ja juttua riittää. "Äiti" on sanonut jo pidempään, lisäksi satunnaisesti muutama muu sana tulee. Kieltoja ja kehotuksia ymmärtää selvästi, eri asia sitten totteleeko. :D Meillä alkoi hiljan uuden raskauden yritys, nyt on yk1 ja kp31. Menkkajuilintaa on, luulen että tänään tai huomenna alkaa. Harmillisesti ne endo-oireet, jotka raskauden aikana katosivat ovat nyt hormonikierukan poiston jälkeen alkaneet palautua. Muuten elo on koronatilanteen vuoksi hiljaista, kurjaa kun ei juuri sukulaisia ole uskaltanut nähdä. Kuukauden päästä koittaa töihinpaluu, mies jää silloin vuorostaan kotiin. Haluaisin niin kyllä vielä jatkaa äitiyslomaa mutta no, ehkä jään syksyllä uudelleen sitten kun miehen pätkä loppuu. 

Ollaan miehen kanssa syksyn mittaan keskusteltu, koska haluaisimme alkaa yrittää toista lasta. Heti synnytyksen jälkeen oli sellainen olo, että ei kyllä pariin vuoteen uudelleen, kiitos! Parissa kuukaudessa aika alkoi kuitenkin kultaamaan muistoja ja kakkoshaaveet alkoivat tehdä siementä. Välillä kun oli raskaita kuukausia huonojen öiden vuoksi, niin ajatukset olivat jälleen katkolla. Nyt tuntuu taas siltä, että ei se olisi niin kaukainen ajatus, että tämä alati hurjasti kasvava pikkuinen saisi pikkusisaren. Käytiin käytännön kiemuroita ja molempien fiiliksiä läpi useampaan otteeseen ja kypsyteltiin asiaa. Päädyttiin sellaiseen suunnitelmaan, että jätetään ehkäisy (hormonikierukka) pois huhtikuussa 2020. Jos tärppäisi heti (ei tietysti tärppää, mutta pohdinnan vuoksi) niin la olisi 02/2021 ja ikäero olisi lapsilla 1v9kk. Tämä tuntuu sopivalta, toivoisimme että ikäero jäisi kuitenkin selvästi alle 3v. Ikinä ei tiedä, raskautumisessa voi kestää pitkäänkin, niin paras antaa mahdollisu

Taas on aikaa päässyt vierähtämään edellisestä postaukseta. :D Tyttö on nyt tosiaan 6,5kk, kasvaa ja kehittyy hirveää tahtia! Nyt osataan jo kääntyä molemmilta puolilta, pyöriä oman akselin ympäri vatsamakuulla ja viime viikolla tytsy pääsi liikkeelle peruuttaen. Ryömiminen tuntuu olevan sekin lähellä, yritys on ainakin kova. Motorinen kehitys siis tuntuu menevän aivan ikätasoisesti! Se aiempi "banaanimaisuus" asennossa on kokonaan hävinnyt. Lisäksi meillä alettiin höpötellä tavuja siinä pari viikkoa ennen 6kk ikää. "Sanojakin" tulee: äiti, kissa, vauva, kenkä. Tietystikään ei siis vielä ymmärrä sanoja vaan vasta toistelee kuulemaansa (tosin "äiti" ja "kissa" tulee vain asiaan liittyvissä tilanteissa mutta skeptikkona en uskalla laskea vielä ekoiksi oikeiksi sanoiksi :D). Päivisin meillä on mitä aurinkoisin ja iloisin vauveli, mutta yöt ovat olleet välillä yhtä tuskaa. 3,5kk ikäisenä alkoi yöheräily, joka pikkuhiljaa paheni ja paheni kunnes h

Pitkä aika on kulunut viime postauksesta. Aika tuntuu todella juoksevan. Tytsy on nyt 3,5kk ja ihanan nauravainen pikku pampula. Imetys toimii ja vauva kasvaa maidolla hienosti, 3kk neuvolassa oli jo 7,3kg. Elämä on edelleen aika vauvakuplaista, arki ja ajatukset pyörii pitkälti vauvan ympärillä. Yhteen lauseeseen tiivistettynä: meille kuuluu hyvää. Vauva-arki on käynyt melko helpoksi ja todella nautin äitiyslomasta ja vauvaan keskittymisestä. Tyttö on rauhallinen ja melko tyytyväinen tapaus, oikea ilo äidille. <3 Omaa aikaa en ole oikein ottanut, kynnys olla erossa vauvasta on kasvanut kuin varkain. Välillä anoppi on tullut pariksi tunniksi lastenvahdiksi niin että ollaan saatu puuhata jotain yhdessä miehen kanssa. Nyt miehellä on myös ollut lomaa, niin oon välillä ottanut muutaman tunnin pätkiä, jolloin oon puuhannut omiani. Tärkeää kyllä saada välillä tuuletettua itseään. Ainoana isompana kupruna on hienoinen huoli vauvan motorisesta kehityksestä. Kiinnitin 2kk kohdalla h

Kylläpä päivät ja viikot vilisevät! Tyttö on nyt pari päivää vaille 2kk. Vauva-arki on alkanut tuntumaan helpommalta, nyt kun on päässyt kunnolla hommasta jyvälle ja vauvan viestit ovat käyneet tutuksi. Nyt tyttö osaa jo hienosti jokellella vuorovaikutteisesti, hymyillä ja nauraa. Rytmiäkin on alkanut muodostumaan, yöunille aloitetaan rauhoittumaan klo 19 jälkeen ja eka unipätkä on mukavat 4-6h. Yöllä siten heräilee klo 1-3 aikoihin syömään kertaalleen ja jatkaa unia. Aamulla herää uudelleen klo 6-7 maissa ja on hetken hereillä, mutta sitten yleensä nukkuu vielä 1-2h pätkän. En valita! Vatsavaivat ovat kylläkin olleet jonkin verran varjostamassa arkea. Refluksia on melko runsaasti, välillä kovinkin kipeästi. Vauva on muuten melko tyytyväinen tapaus, mutta mahan vaivatessa kyllä huutaa kipua eikä silloin auta oikein mikään. Onneksi näitä kohtauksia ei tule enää edes päivittäin eivätkä kestä yleensä tuntia pidempään. Bifibaby on ollut käytössä, ehkä aavistuksen sekin on lievittänyt v

Tänään koitti miehen töihinpaluu isyysloman jälkeen. Fiilikset ovat molemmilla haikeat, oli niin ihanaa olla yhdessä perheenä kotona. Etukäteen on myös mietityttänyt miten pärjään yksin pikkuisen kanssa. Synnytyksen jälkeen oltiin osastolla 4 päivää. Tokana päivänä jouduttiin aloittamaan valohoito keltaisuuden vuoksi. Vauvan imuotteen kanssa oli ongelmaa ja hän sai lisämaitoa. Rintakumin avulla ja valohoidon tepsittyä tyttö alkoi lopulta syömään rinnaltakin, lisäksi pumppasin aina lopuksi ja annettiin saalis pullosta. Paino lähti tosi hyvin nousuun ja kotiuduttiin. Kotona jatkoin rintakumin kanssa ja lisäksi pumppailin. Paljon stressiä aiheutti huoli maidon riittämisestä, mutta se osoittautui ekalla neuvolakäynnillä turhaksi: 10vrk ikäisenä painoa oli jo 300g yli syntymäpainon. Kuitenkin nyt päälle viikon sisään on tullut ongelmaa rintaraivareista. Olen luopunut nyt rintakumistakin ettei vauva hämmenny jatkuvasta vaihtelusta. Imuotteen saaminen on edelleen haastavaa, voi mennä pitk

12.5 illalla meille syntyi lopulta pikkuinen tyttö! Ei ole oikein ollut aikaa kirjoitella, sen verran ihmettelyä ja totuttelua vauva-arjen aloittamisessa ollut. Synnytys alkoi enteilemään supistuksilla sen 10.5 käynnin jälkeen, vedet menivät seuraavana yönä. Lähdettiin sairaalaan positiivisen GBS:n takia lähes heti. Synnärillä jouduttiin 11.5 iltapäivästä alkamaan käynnistämään oksitosiinilla, koska supistukset eivät olleet tihentyneet toivotusti. Ensimmäinen oksitosiinitippa sai kyllä aikaan mojovat, tiheät supparit mutta itse supistukset eivät saaneet oikein mitään aikaan. Laitettiin toinenkin pussi. Epiduraalin sain kipuihin ja yö pidettiin taukoa, sain levätä. Aamulla kahdeksan pintaan aloitettiin kolmas oksitosiini-tippa. Onneksi sitten homma lähti kunnolla käyntiin ja etenikin mukavalla vauhdilla. Puudutetta sain toisen kerran ja laitettiin perfuusori. Näistä oli todella sanoinkuvaamattoman iso apu kipuihin. Ilokaasua käytin myös avautumisvaiheessa. Alkuillasta olin 10cm au