Vauva on syntynyt!

12.5 illalla meille syntyi lopulta pikkuinen tyttö! Ei ole oikein ollut aikaa kirjoitella, sen verran ihmettelyä ja totuttelua vauva-arjen aloittamisessa ollut.

Synnytys alkoi enteilemään supistuksilla sen 10.5 käynnin jälkeen, vedet menivät seuraavana yönä. Lähdettiin sairaalaan positiivisen GBS:n takia lähes heti. Synnärillä jouduttiin 11.5 iltapäivästä alkamaan käynnistämään oksitosiinilla, koska supistukset eivät olleet tihentyneet toivotusti.

Ensimmäinen oksitosiinitippa sai kyllä aikaan mojovat, tiheät supparit mutta itse supistukset eivät saaneet oikein mitään aikaan. Laitettiin toinenkin pussi. Epiduraalin sain kipuihin ja yö pidettiin taukoa, sain levätä. Aamulla kahdeksan pintaan aloitettiin kolmas oksitosiini-tippa.

Onneksi sitten homma lähti kunnolla käyntiin ja etenikin mukavalla vauhdilla. Puudutetta sain toisen kerran ja laitettiin perfuusori. Näistä oli todella sanoinkuvaamattoman iso apu kipuihin. Ilokaasua käytin myös avautumisvaiheessa. Alkuillasta olin 10cm auki. Ponnistusvaihe odotutti hetken itseään ja tuo väliaika oli ehkä synnytyksen hirvein. Epämukavuuden tunne oli todella voimakas, vaikkei tavallaan mitään terävää kipua ollutkaan. Tässä kohtaa mielessä myllersi ja olin varma ettei hommasta tule mitään. Ilmoitin kätilöllekin etten pysty tähän. :D Hän rauhallisesti ja ystävällisesti vakuutteli että kyllä pystyn.

Sitten alkoi ponnistusvaihe, itse ponnistaminen tuntui yllättäen ihan hyvältä, kun konkreettisesti pääsi tekemään jotain ja tuntui että kivulla on jokin tarkoitus. Supistusten väliajat olivat taas hirveitä, samaan aikaan vain halusi punnertaa jo vauvan ulos mutta kuitenkin pelotti taas tuleva kipu ja ponnistus. Mitä pidemmälle päästiin, sitä paremmin pääsi hommasta jyvälle kuitenkin. 50min homma kesti kaikenkaikkiaan ja se tunne kun sai vauvan mahan päälle oli kyllä ihan jostain toisesta maailmasta. Ei paljoa haitannut ompelut ja kohdun puristelut vauvaa ihmetellessä. Pari ommelta laitettiin, vuoto oli 400ml mutta jälkeisten tultua lorahti vielä uudet 400ml yllättäen ja tämän vuoksi sain vielä Cytotecia ja oksitosiinia. Osastolle päästiin siirtymään parin tunnin päästä.

Suureksi pelkäämäni tyttö olikin 3660g ja 51cm. Turhaan siis olin huolehtinut!

Kirjoitan jossain kohtaa lisää.

Kommentit

  1. Ihania uutisia! Paljon onnea ja elämyksellisiä ensiviikkoja koko perheelle <3

    VastaaPoista
  2. Voi ihanaa, paljon onnea pienestä tytöstä!! ❤️❤️
    Kirjoittele ihmeessä lisää, ku voimat ja aika riittää :)

    VastaaPoista
  3. Oi paljon onnea tytöstä! <3
    Itsekään en ole pahemmin muiden kuulumisia kerennyt blogeista lukemaan tai saati omaa päivittämään, kun kohta 7 viikkoinen pieni mies pitää päivät vilkkaina :) <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti