Haaveita suuresta perheestä

Viime viikon lopulla väsymys alkoi hellittämään. En aluksi kiinnittänyt niin huomiota ja tuumin että johtunee tyroksiini-aloituksesta. Kuitenkin viikonloppuna havahduin siihen, että rinnat tuntuivat ihan normaaleilta. Ei kipua, ei pinkeää turvotusta tai kiristystä. Hirveä huolihan siinä sitten heräsi ja päädyttiin miehen kanssa varaamaan varmuuden vuoksi ultra. Eilen sitten koitti ultra. Lääkäri katsoi ensin ihan hiljaa ja alkoi sitten todeta että "nyt näyttää siltä, että viikot olisivat jääneet n. kuuteen, pienikokoinen eikä sykettäkään löydy... laitetaan värit vielä". Hetkeksi maailmalta putosi pohja, mielen valtasi toisaalta järkytys, toisaalta turta epäusko ja hiipivä häpeä ja pettymys. Mieskin kuvaili jälkeenpäin että tuli ihan fyysisesti paha olo, niin paha että meinasi oksentaa. Kuitenkin kuvassa alkoi heti pulputtamaan sykettä näyttävät värit, "öööö eikun joo hetkonen kyllähän tässä näyttäsi... joo sykehän siellä onkin". Ihmettelin sitten ääneen että mit...

Suureksi yllätykseksi neuvolalääkäri aloitti Thyroxinin pienellä annoksella raskauden ajaksi. TSH oli 3,6 eli juuri ja juuri viitteissä, T4V oli normaali n. 15. Olen käsittänyt, että varsinaisilla vajari-potilailla lääkitään aina raskauden aikana TSH alle 2, mutta omalla kohdalla ta-lääkäri on aina vakuutellut että arvojeni heittelyt ovat olleet normaalia kilpirauhasen kausittaista heittelyä eivätkä sairautta. Kai tämä on nyt sitten jokin varmuuden-varmuuden-varmuuden vuoksi tyyppinen juttu? Onhan alhainen T4V yhteydessä keskenmenoon ja sikiövaurioihin. Noh, hätävarjelun liioittelua tai ei, en valita! Jospa tästä saisi apua tähän pohjattomaan väsymykseen. Viikonloppu kului nukkuessa, lauantaina yöunet + päikkärit olivat yhteensä 15h. Nytkin aion mennä kohta unille.

Tänään oltiin neuvolan ensikäynnillä! Aika oli varattu ennen viikkojen takapakkiin varmistumista, siksi se tuli jo näin aikaisin. Sattui kohdalle tosi kiva terkkari, hieman nuorempi ja osaavan oloinen. 1,5h meni tosi nopeasti, paljon oli läpikäytävääkin. Jännä miten opiskeluajoilta oli jo paljon ehtinyt muuttua ja unohtua asioita! Kielletyt ruoka-aineet olivat ainakin tarkentuneet. Nt-ultra olisi päälle kuukauden päästä, sitä odotellessa siis. Terkkari sanoi että pyytää vielä lääkärin kannanoton että kelpaako TSH 3,4 vai pitääkö lääkitä alemmas. Painoa oli tullut herranjumala miten paljon, 3kg verrattuna ennen raskautta! Oon kyllä tosi turvoksissa (ja atm ummella), varmasti osittain sitäkin. Täytyy olla tarkkana, oma BMI on 29 eli ei saisi niin kauheasti kerätä kiloja raskauden aikana. Pelottaa tietty myös GDM, sokeriherkkujakin olen sortunut vetämään kauheassa väsymyksessä... Noh, pitää petrata. Tänään oli uudelleen ruskeaa verituhrua wc-paperissa, lisäksi alavatsanippailua....

Käytiin eilen varhaisultrassa. Viikkoja laskennallisesti oli 7+3. Kohdusta löytyi tiukasti kiinni roikkuva 3,4mm tyyppi ruskuaispussissaan ja pieni sykekin näkyi. Kuten aiemmin uumoilin, viikot ottivat aika paljon takapakkia, nyt onkin siis 6+2. Onneksi menin! Tulee sitten seulonnatkin ajoitettua oikeaan aikaan. Uusi la olisi nyt 5.5.2019. Oli kyllä ihana kokemus nähdä lopulta omin silmin todiste siitä, että todella olen raskaana ja kaikki on hyvin! Mieskin oli tosi mielissään, vaikka alunperin omien sanojen mukaan ei jännittänyt ultraa tai ollut niin kiinnostunut. Hymy oli loppuillan silti herkässä. Taisi tulla konkreettisemmaksi koko juttu. Ainoa pieni harmitus oli eilen illalla pikkareissa liman mukana ollut haalea ruskea tuhru. Pyyhkiessä tuli aivan aavistus rusehtavaa, mutta sen jälkeen ei ole ollut mitään vereksi tulkittavaa. Mahtaisiko ultrauskeppi vaan olla ärsyttänyt ohuita limakalvoja ja joku pikkusuoni vähän tihuttanut? Kipujakaan ei ole. Kilpirauhasarvot pyydettiin ...

Olen aina nauttinut lukemisesta ja yksi tapa minulle käsitellä raskautta on ollut haalia käsiin mahdollisimman paljon aihetta hipovia kirjoja. Kokeilin myös pari jaksoa Netflixin "the Letdown"-sarjaa. Tähän mennessä kaikki silmiin osunut raskautta käsittelevä viihde on ollut järkyttävää paskaa. Pelkkää muka-humoristista vakuuttelua siitä, miten raskaus on perseestä ja äitiys helvettiä. Ymmärrän, että kaikilla äideillä on paineita ja kenties nämä tuotokset yrittävät auttaa lukijaa hyväksymään omaa vanhemmuutta koskevat haasteet, mutta kummeksun todella tätä ylitsevuotavan negatiivista tapaa suhtautua raskauteen ja äitiyteen. Vuoden mutsi-kirjassa pedataan sitä, miten karseaa raskaus on ja miten elämä menee pilalle lasten myötä. The Letdown-sarja perustuu käytännössä sille, että päähenkilö tuskailee ylitsevuotavan särkyvän, suorastaan keinottoman äitiytensä kanssa ja nostalgisoidaan aikaa ennen vauvaa ja elämää lapsettomana. Äidit-kirjassa myöskin ensisijaisesti uhriudutaan ä...